Sosiaalisen hyvinvoinnin muutokset etä- ja hybridityössä: IT-alan työntekijöiden kokemat voimavarat

Etä- ja hybridityö on jäänyt monessa organisaatiossa pysyväksi työskentelymuodoksi koronapandemian jälkeen. Konttoreille ei ole palattu samaan tapaan kuin ennen ja tätä kautta alkoivat myös pitkittyneen etä- ja hybridityön vaikutukset ja seuraukset näkyä organisaatioissa. Tämä tutkimus laajentaa akateemista keskustelua etätyön, työhyvinvoinnin ja sosiaalisen hyvinvoinnin välisistä yhteyksistä erityisesti pandemian jälkeisessä ajassa, jossa etä- ja hybridityö ovat vakiintuneet työelämän käytännöiksi. Se täydentää työhyvinvointia ja sosiaalista pääomaa koskevaa kirjallisuutta tarkastelemalla, miten sosiaaliset verkostot ja luottamus edistää työhyvinvointia hybridityössä ja jatkuvassa etätyössä. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää sosiaalisen hyvinvoinnin muutoksia etä- ja hybridityön kontekstissa koronapandemian jälkeisenä aikana. Tutkimuksessa tarkastellaan IT-alalla työskentelevien asiantuntijoiden, esihenkilöiden ja johdon kokemia voimavaroja sosiaalisen hyvinvoinnin ylläpitämisessä. Tavoitteena on tunnistaa resurssit, jotka heikentyvät etätyön tekemisenmyötä. Tutkimus on laadullinen tutkimus, johon haastateltiin kuutta asiantuntijaa. Tutkimus tehtiin tapaustutkimuksena ja sitä analysoitiin temaattisella analyysilla. Temaattisen analyysin avulla saatiin selville teemat, joista käy ilmi sosiaaliseen hyvinvointiin liittyvät voimavaratekijät ja resurssien puutostekijät. Tutkimuksen mukaan sosiaalista hyvinvointia haastaa vuorovaikutuksen puute, työyhteisön yhteistyön heikentyminen ja muutokset työskentelyolosuhteissa. Haasteisiin voidaan vastata panostamalla paikalliseen työyhteisöön, sosiaaliseen tukeen, yhteistyöhön ja integroitumiseen.