Oikeusmuotoilu sopimusten tulkintariskin hallintakeinona ja perinteisen sopimuskäsityksen haastajana

Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia, millaisia mahdollisuuksia oikeusmuotoilu luo yritysten sopimustoiminnan kehittämiselle ja miten sopimusten tulkintariskiä voidaan hallita oikeusmuotoilun keinoin. Oikeusmuotoilu tarkoittaa juridisten tekstien muotoilua ymmärrettävään ja saavutettavaan muotoon. Tutkielmassa halutaan myös tutkia sitä, miten oikeusmuotoilu muuttaa sopimuskäsitystä. Tutkimuksen avulla halutaan kartoittaa ratkaisuja liiketoiminnan käytännön ongelmien ratkaisemiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi. Tutkimukselle asetettuihin tutkimuskysymyksiin haetaan vastauksia lainopillisen eli oikeusdogmaattisen tutkimuksen keinoin. Sopimustutkimuksen moninaistuessa on siirrytty pienin askelin kohti monipuolisempaa, modernia sopimuskäsitystä. Sopimus ei ole enää samanlainen hallinnan ja omien intressien turvaamisen väline kuin aiemmin, vaan se on moderni ja ymmärrettävä asiakirja, jonka keinoin voidaan tarvittaessa myös mukauttaa sopimussuhdetta muuttuviin olosuhteisiin. Oikeusmuotoilu muovaa omalta osaltaan modernia sopimuskäsitystä. Sen avulla kehitetään yhä aiempaa käytettävämpiä sopimuksia. Oikeusmuotoilun keinoin selvennetään monimuotoista ja -merkityksellistä juridista kieltä sekä kehitetään juridisten palveluiden eettisyyttä ja tehokkuutta. Tutkimuksen mukaan sopimusten oikeusmuotoilu lisää sopimusten ymmärrettävyyttä, käyttäjälähtöisyyttä, käytettävyyttä ja saavutettavuutta. Sopimusten oikeusmuotoilun tavoitteena on, että sopimuksen sisältö ja tarkoitusperät ovat kaikkien osapuolten tiedossa ja että mahdolliset ongelma- ja ristiriitatilanteet voidaan välttää ymmärrettävän ja yksiselitteisen sopimustekstin avulla. Tutkielmassa sopimusten tulkintariskin hallinnan kannalta merkittävään rooliin nousevat myös sopimusneuvottelut ja niiden sisältö. Tutkielman lopulla esitetään sopimuksen tulkintariskin hallintaa esittävä prosessikaavio, jossa sopimuksen osapuolet saavuttavat laadukkaiden sopimusneuvotteluiden osana keskenään niin kutsutun tiedollisen symmetrian tilan, jossa molemmilla sopimuksen osapuolilla on sopimuksen kannalta riittävä ja ennen kaikkea samantasoinen tietämys ja ymmärrys siitä, millaisia oikeuksia ja velvollisuuksia sopimus sen osapuolten välille synnyttää. Kun sopimusosapuolet ovat saavuttaneet sopimusneuvotteluiden aikana tämän tiedollisen symmetrian tilan, tukee tulkintariskin hallintaa se, että neuvotteluiden jälkeen sopimusosapuolet päätyvät laatimaan välilleen yksilöllisen ja käyttäjälähtöisen muotoillun sopimuksen. Sopimusten muotoilu on kuitenkin vielä yritysten sopimustoiminnalle melko uusi toimintatapa. Onkin mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan oikeusmuotoilun hyödyntäminen osana yritysten sopimustoimintaa tulevaisuudessa kehittyy.