Potilasturvallisuuden juridiset reunaehdot

Potilasturvallisuus kuuluu terveydenhuollon perusarvoihin, ja se ohjaa kaikkea toimintaa, jotta potilaille ei aiheutuisi minkäänlaista haittaa. Jokaisella on oikeus saada turvallista hoitoa ja potilasturvallisuuden keskeisenä tavoitteena on suojata potilaita vahingoittumasta. Potilasturvallisuus on keskeinen osa korkealaatuista ja vaikuttavaa hoitoa. Kaikessa terveydenhuollon toiminnassa tulee pyrkiä potilasturvalliseen hoitoon siten, että hoito ja palvelut ovat turvallisia ja oikea-aikaisesti toteutettuja. Hallituksen esityksen mukaan potilasturvallisuudella tarkoitetaan sitä, että potilaalle annetaan hänen tarvitsemansa oikeanlainen hoito, josta aiheutuu potilaalle mahdollisimman vähän haittaa. Potilasturvallisuuden oikeusperusta on perus- ja ihmisoikeuksissa ja kaikissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa on turvattu jokaisen oikeus saada tiettyjä terveydenhuollon palveluita. Myös Suomen perustuslaki (731/1999) turvaa jokaisen oikeuden terveyspalveluihin. Kansallisella tasolla terveydenhuoltolaki (1326/2010) on keskeinen yleislaki, jossa säädetään potilasturvallisuudesta. Terveydenhuoltolain 8 §:n mukaan terveydenhuollon toiminnan tulee perustua näyttöön ja hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin sekä toiminnan tulee olla laadukasta, turvallista ja asianmukaisesti toteutettua. Tämän tutkielman tarkoituksena on systematisoida, mistä oikeudellisista instrumenteista potilasturvallisuus koostuu ja millaisia mahdollisia epäkohtia niissä voidaan tunnistaa. Tutkimuksen tavoitteena on koota yhteen keskeiset potilasturvallisuutta koskevat säädökset ja ohjeistukset sekä niihin mahdollisesti liittyvät epäkohdat. Potilasturvallisuudesta säädetään useissa laeissa ja monitahoisissa ohjeistuksissa. Säädökset eivät muodosta selkeää kokonaisuutta, jonka vuoksi lainsäädäntöä tulisi yhdenmukaistaa. Tutkielman metodi on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen, sillä tutkimuksen kohteena on normit ja lainopin tehtävänä on tuottaa tietoa erityisesti oikeusnormeista. Tässä tutkielmassa tehdään tulkintakannanottoja voimassa olevien oikeusnormien pohjalta. Tutkimuksessa käytetään lähdeaineistona erityisesti voimassa olevaa lainsäädäntöä, hallituksen esityksiä, oikeuskäytäntöä ja oikeuskirjallisuutta. Keskeisessä asemassa ovat eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisut ja Valviran kanteluratkaisut. Tutkielma osoittaa, että terveydenhuoltoa koskevassa lainsäädännössä on tarve potilasturvallisuuden käsitteen määrittelylle, jotta potilasturvallisuutta voidaan edistää lainsäädännön keinoin. Lainsäädännössä tulisi olla selkeästi määritelty, mitä potilasturvallisuudella tarkoitetaan, mitä velvoitteita potilasturvallisuus tuo, miten velvoitteiden noudattamista ja täyttymistä seurataan sekä mitä niiden noudattamatta jättämisestä seuraa. Potilasturvallisuuden valvonnan kannalta olisi tärkeää, että käsite avataan lainsäädännössä ja siihen liittyvät elementit määritellään, jotta valvontaa voidaan suorittaa riittävällä tavalla.