Johdannaissopimusten tuloverotus henkilöverotuksessa

Johdannaisten verokohtelu on tämänhetkisen oikeustilan valossa paikoittain epäselvää ja epäjohdonmukaista. Epäselvää ja epäjohdonmukaista oikeustilaa selittänee se, että johdannaiset ovat taloudelliselta sisällöltään yleensä monimutkaisia, mikä puolestaan lisää johdannaisten verotuksen tulkinnanvaraisuutta. Verotuksellisia ongelmia on havaittavissa esimerkiksi johdannaisista saatavan tulon jaksotuksessa ja tulon luonteen määrittelemisessä. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten ja millaisin perustein johdannaisista saatavaa tuloa verotetaan henkilöverotuksessa tämänhetkisen oikeustilan mukaan. Koska tutkielman näkökulma painottuu henkilöverotuksen puolelle, tutkielman lainsäädännöllinen pohja nojautuu tuloverolain säännöksiin. Tutkielman kohteena ovat optiot, termiinit, warrantit, CFD:t sekä työsuhdeoptiot. Tutkielmassa tutkitaan myös johdannaisista aiheutuvien tappioiden vähennyskelpoisuutta. Rajauksen ulkopuolelle jäävät eräät johdannaissopimukset, kuten koronvaihtosopimukset ja sertifikaatit. Todettakoon myös, että työsuhdeoptioiden kohdalla on tehty rajauksia. Tutkielman metodi on lainoppi. Lainoppia soveltamalla, tutkielman tarkoitus on esittää ja jäsentää tutkimuksen kohteena olevien johdannaisten ja työsuhdeoptioiden voimassa olevaa oikeutta. Tutkimusaineistona ovat lait, korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut, hallituksen esitykset, verohallinnon ohjeet sekä keskusverolautakunnan ratkaisut. Oikeuskirjallisuudella on myös oma merkittävä roolinsa tämän tutkimuksen lähdeaineistona. Todettakoon kuitenkin, että johdannaisista sekä työsuhdeoptioista on loppujen lopuksi hyvin vähän laintasoisia säännöksiä, minkä vuoksi tutkielman aineisto keskittyykin pitkälti oikeuskirjallisuuteen, Verohallinnon ohjeisiin ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuihin. Tutkielman johtopäätöksinä voidaan lyhyehkösti todeta, että johdannaisten verotus riippuu pitkälti siitä, ovatko ne rahoitusvälineistä annetun lain tarkoittamalla säännellyllä markkinoilla kaupankäynnin kohteena. Johdannaisten verotuksessa ratkaisevana tekijänä on niiden oikeudellinen muoto. Työsuhdeoptioiden verotuksen kohdalla voidaan todeta, että työsuhdeoptioiden oikeudellisella muodolla on myös iso rooli. Tämä selittynee sillä, että työsuhdeoptioista on nimenomainen säännös TVL 66.3 §:ssä. Johdannaisten verotusta koskevaa oikeustila olisi hyvä selventää ja tehdä johdonmukaiseksi. Johdannaisten verotuksessa olisi hyvä ottaa niiden taloudellinen sisältö enemmän huomioon, mitä on jo joissain määrin toteutettukin oikeuskäytännössä. Todettakoon, että työsuhdeoptioiden verotuskaan ei ole kaikilta osin vielä johdonmukainen ja mahdollisia lain muutostarpeita on hyvä ottaa harkintaan myös työsuhdeoptioiden kohdalla.