Yleiskaavan käyttäminen tuulivoimarakentamisen perusteena

Tässä tutkielmassa tarkoituksena on selvittää yleiskaavan käyttämistä tuulivoimarakentamisen perusteena. Tutkielmassa avataan yleiskaavan käyttöä erityisesti maankäyttö- ja rakennuslain (5.2.1999/132) 10 a luvun näkökulmasta. Valinta on tehty sillä perusteella, koska kyseinen luku sisältää tuulivoimarakentamista koskevia erityisiä säännöksiä. Hallituksen esityksen HE 141/2010 vp merkittävyyttä korostetaan, koska esityksen tarkoituksena on selkeyttää lukijalle tuulivoimarakentamiseen liittyvien hankkeiden suunnittelu- ja lupamenettelyjä koskevaa lainsäädäntöä. Lain muutoksen avulla pyrittiin myös lisäämään uusiutuviin energialähteisiin nojautuvaa infrastruktuuria ja irtautumista fossiilisista energiantuotantokeinoista. Syynä tarvitulle muutokselle nähtiin myös tuulivoimaloiden suuri lisääntyminen energiantuotannon lähteenä, ja tarpeelle rakentaa tuulivoimaa suurissa määrin paljon enemmän. Maankäyttö- ja rakennuslain 10 a luku pitää sisällään kolme eri kohtaa, jotka vastaavat tuulivoimarakentamisen erityisiin vaatimuksiin. Nämä ovat: yleiskaavan käytöstä tuulivoimalan rakennusluvan perusteena 77 a §, tuulivoimarakentamista koskevan yleiskaavan erityisistä sisältövaatimuksista 77 b §, ja tuulivoirakenta-mista ohjaavan yleiskaavan laatimiskustannuksista 77 c §. Pro Gradun tutkimusmetodina toimii lainoppi, joka tunnetaan toiselta nimeltään myös oikeus-dogmatiikkana, ja siinä otetaan kantaa voimassa olevaan lainsäädäntöön. Tutkimuskohteena on siis voimassa oleva oikeus. Tutkimuksen lähteinä hyödynnetään lainsäädäntöä, erityisesti maankäyttö- ja rakennuslakia, (5.2.132/1999) erilaista oikeuskirjallisuutta ja lainvalmisteluaineistoa, eli eduskunnan valiokuntien mietintöjä ja hallituksen esityksiä mm. (HE 141/2010). Lisäksi lähteinä on käytetty yleistä oikeuskirjallisuutta ja oikeusnormien toteutumista tuodaan ilmi erilaisten Korkeimman hallinto-oikeuden tapausten avulla.