Pirullisuus nuorten syrjäytymistä koskevassa keskustelussa

Nuorten syrjäytyminen on vakava yhteiskunnallinen ongelma Suomessa, ja sen ehkäisemiseen ja hoitoon käytetään paljon yhteiskunnan varoja. Tulevaisuudessa eläkeläisiä on enemmän kuin työikäisiä ja syntyvyys on pienempää kuin kuolleisuus. Tämän vuoksi tarvitsemme toimivia keinoja, joilla nuorten syrjäytymistä voitaisiin ehkäistä, sillä meillä ei ole varaa menettää yhtään nuorta. Tutkimus on ajankohtainen, koska COVID-19-pandemia on vaikuttanut erityisesti nuoriin ja eristänyt heidät kohderyhmästään. Yhteiskunnan avautuessa nämä nuoret täytyy saada takaisin opiskelujen tai töiden pariin. Tämä on laadullinen tutkimus, jonka teoriaosuus koostuu kahdesta osiosta. Ensimmäisessä osiossa määritellään kompleksisuutta, kompleksisuuskuutiota sekä pirullista ongelmaa ja sen ratkaisuyrityksiä. Toisessa osiossa määritellään nuorten syrjäytymistä käsitteenä, ehkäisykeinoja ja erilaisia projekteja ja hankkeita, joilla nuorten syrjäytymistä yritetään ehkäistä. Teoriaosiossa on käytetty sekä suomalaisia että ulkomaalaisia lähteitä. Teoriaosuuden jälkeen siirrytään tutkimusosioon. Tässä tutkielmassa etsitään vastausta tutkimuskysymykseen, miten pirullisuus ilmenee nuorten syrjäytymistä käsittelevissä mielipidekirjoituksissa. Tutkimuksen aineistona ovat Suomen laajalevikkisimmän lehden - Helsingin Sanomien - mielipidekirjoitukset. Mielipidekirjoitukset kerättiin vuosilta 2001–2021. Niitä löytyi yhteensä 40, ja niistä kertyi aineistoa yhteensä 91 tekstisivua. Tutkimus toteutettiin kuvailevana ja integroivana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksen aineisto analysoitiin teemoittelemalla. Tutkimuksen perusteella yleisimmät nuorten syrjäytymisen syyt olivat mielenterveysongelmat, köyhyys, kouluun tai kotiin liittyvät haasteet, yhteiskunnan heikko tilanne, päihdeongelmat, rikokset, traumaattinen lapsuus ja konkreettisten toimenpiteiden puute. Yleisimpiä nuorten syrjäytymisen ehkäisykeinoja tutkimuksen perusteella olivat riittävät tukipalvelut nuorille ja niiden välinen moniammatillinen yhteistyö, enemmän resursseja peruskoulun oppilashuoltoon ja oppimisen tukeen, erilaiset hankkeet ja ennaltaehkäisevät tukitoimet. Mielenterveysongelmat ja köyhyys esiintyivät aineistossa selvästi muita syitä useammin ja aiheuttivat aineiston perusteella syrjäytymiskierrettä. Nuorten syrjäytymisen ehkäisykeinoista eniten mainintoja saivat riittävät tukipalvelut nuorille ja niiden välinen moniammatillinen yhteistyö. Aineiston perusteella se oli tehokkain keino ehkäistä nuorten syrjäytymistä. Nuorten syrjäytymisen syitä löytyi 27 kappaletta ja ratkaisukeinoja 33 kappaletta. Pirullisuus näkyi tutkimuksen tuloksissa siinä, että syrjäytymisen syitä ja ratkaisukeinoja löytyi lähes yhtä monta kuin mielipidekirjoituksia. Jokainen nuori on yksilö, eikä kaikkien kohdalla voida käyttää samoja syrjäytymisen ehkäisykeinoja. Nuorten syrjäytymiseen ei saada yhteiskunnalta riittäviä resursseja. Tilanteen tekee pirulliseksi se, että vaikka saataisiin tarvittavat resurssit, sekään ei poista syrjäytymistä, koska kaikkia nuoria ei saada palveluiden pariin.