"Ei niillä asukkailla ole mitään mahdollisuutta osallistua ja vaikuttaa, jos ne ei tiedä" : Viestintä osallisuuden edistäjänä hyvinvointialueilla

Osallisuus on nyky-yhteiskunnassa yhä keskeisempi käsite, joka nousee toistuvasti esiin niin mediassa, politiikassa kuin tavallisten ihmisten arjessakin. Osallisuudella viitataan sekä kokemukseen yhteenkuuluvuudesta ja kuulluksi tulemisesta että mahdollisuuksiin vaikuttaa ja osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja päätöksentekoon. Osallisuuteen kytkeytyy myös prosesseja ja toimia, jotka mahdollistavat yksilöiden ja yhteisöjen aktiivisen osallistumisen. Osallisuuden edistäminen nousee keskeiseksi teemaksi myös hyvinvointialueilla, joilla on lakisääteinen tehtävä tarjota kanavia ja kehittää käytäntöjä, jotka luovat mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa hyvinvointialueiden toimintaan. Osallisuuteen liittyy erottamattomasti myös viestintä, sillä se mahdollistaa sujuvan tiedonvälityksen, vuorovaikutuksen sekä edistää avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten hyvinvointialueilla työskentelevät viestinnän ammattilaiset näkevät osallisuuden edistämisen työssään. Tarkoituksena on tutkia, miten nämä ammattilaiset määrittelevät viestinnän roolia osallisuuden edistämisessä hyvinvointialueilla sekä millaisia haasteita ja kehityskohteita he siinä näkevät. Näkemykset antavat myös viitteitä siitä, miten osallisuus viestinnän kontekstissa ymmärretään ja miten sitä merkityksellistetään hyvinvointialueilla. Tavoitetta lähestytään kolmen tutkimuskysymyksen kautta, joiden avulla selvitetään viestinnän roolia osallisuuden edistämisessä sekä osallisuuden edistämiseen liitettyjä haasteita ja kehityskohteita. Aineistona toimii kahdeksan hyvinvointialueen viestinnän ammattilaisten teemahaastattelut, joita analysoidaan aineistolähtöisesti. Tutkimuksen tuloksista ilmenee, että haastateltavien mukaan viestinnän rooli osallisuuden edistämisessä painottuu tiedon jakamiseen sekä osallisuuden edistämisen tukemiseen hyvinvointialueilla. Tiedon jakamisen osalta viestintä nähtiin keskeisenä osana osallistamisprosesseja. Sisällöllisesti päätösviestintä koettiin tärkeäksi, ja osallisuutta edistäviksi viestinnän piirteiksi hahmotettiin selkeäkielisyys ja saavutettavuus. Osallisuuden tukemisessa taas viestinnän ammattilaisten rooleina korostui tiivis yhteistyö hyvinvointialueiden osallisuusvastaavien kanssa. Keskeisiksi haasteiksi hahmottuivat viestinnän vaikuttavuus, viestinnän yksisuuntaisuus, kohderyhmien tavoittaminen sekä resurssit. Kehityskohteina nähtiin osallisuuskulttuurin kokonaisvaltaisen kehittämisen tarve sekä osallistavan viestinnän kehittäminen. Tulokset osoittavat, että hyvinvointialueilla viestintä nähdään tärkeänä ja keskeisenä osana osallisuuden edistämistä ja sen prosessia, mutta viestintää itsessään ei kuitenkaan toteuteta osallistavasti. Kuitenkin hyvinvointialueilla työskentelevät viestinnän ammattilaiset tunnistavat mahdollisuudet vuorovaikutteisempaan viestintään osallisuuden edistämisessä. Lisäksi tulokset osoittavat, että hyvinvointialueille siirtyminen ja hyvinvointialueiden taloudellinen tilanne heijastuvat osallisuuden edistämisen käytänteisiin resurssien osalta.