Organisaation resilienssi ja esimiehen keinot sen edistämiseksi : Järjestöjohtajien näkemyksiä resilienssistä
Yliviitala, Johanna (2019-10-30)
Yliviitala, Johanna
30.10.2019
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019103035874
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019103035874
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkimuksen aiheen ”Organisaation resilienssi ja esimiehen keinot sen edistämiseksi” valintaan vaikutti ensisijaisesti oma kiinnostukseni resilienssiä kohtaan. Aiemmat tutkimukset yksilön resilienssistä innostivat tutkimaan laajemmin organisaation resilienssiin vaikuttavia seikkoja sekä esimiehen keinoja, joilla voidaan vaikuttaa resilienssin kehittymiseen organisaation sisällä. Toimintaympäristön epävakaisuus, nopeat muutokset ja vaihtelevat tilanteet asettavat jatkuvasti uudenlaisia haasteita organisaatioille. Jotta ne säilyttävät kilpailukykynsä ja tehokkuutensa nopeasti muuttuvissa tilanteissa, niiden tulee olla käytännöiltään ja toiminta- sekä johtamistavoiltaan resilienttejä eli muutoskykyisiä ja -joustavia.
Resilienssiä ja sen kehittämistä lähestytään tässä työssä kompleksisuuden ja innovatiivisuuden kautta. Innovatiivisen organisaation ominaisuutena nostetaan erityiseen tarkasteluun ketteryys. Innovatiivisuus ja ketteryys edellyttävät sekä yksilöltä että koko organisaatiolta resilienssiä. Resilienssi muodostuu erilaisten tekijöiden kokonaisuudesta, jolloin esimiehen on tärkeä ymmärtää resilienssin muodostumiseen vaikuttavia seikkoja ja löytää niiden avulla keinot, joilla voi edistää sen kehittymistä.
Tutkimuksen empiriaosuus toteutettiin haastattelemalla kolmeatoista järjestöjohtajaa, joiden organisaatiot toimivat palveluntuottajina tai kansalaistoiminnan mahdollistajina eri puolella Suomea. Kaikki organisaatiot toimivat mielenterveyspalveluiden kentällä. Tutkimusmenetelmäksi valikoitui kvalitatiivinen tutkimusote, sillä se avulla saadaan haastateltavien omat näkemykset ja ajatukset esille. Haastattelut suoritettiin kolmena puolistrukturoituina ryhmähaastatteluna. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla, jossa teoria toimii analyysin apuna ja aiempi tieto auttaa ja ohjaa analyysia.
Resilienssi nähdään erittäin tärkeänä organisaatiolle, jotta se selviytyy sekä säilyttää kilpailukykyisen aseman toimintaympäristössään. Yksilön resilienssi on ominaisuus, jota voidaan kehittää. Sitä voidaan vahvistaa myönteisellä toiminnalla, joka ylläpitää toimintakykyä ja tukee haastavista olosuhteista selviämistä. Itsensä tunteminen, itsesäätely, optimismi, joustavuus, vuorovaikutustaidot sekä omien vahvuuksien tunnistaminen ovat yksilön resilienssin osatekijöitä. Organisaation resilienssi luodaan vuorovaikutuksessa. Tätä edistää turvallinen ilmapiiri, jossa kokeilut ovat sallittuja, keskinäinen luottamus sekä vuorovaikutuksen kehittäminen koko organisaation tasolla. Esimies pystyy vaikuttamaan resilienssin kehittymiseen tukemalla henkilökunnan aloitteellisuutta, kehittämällä vuorovaikutusta organisaation sisällä, kannustamalla verkostoitumiseen, tukemalla vahvuuksien tunnistamisessa, koulutuksen ja työmallien tarjoamisella sekä hyvällä viestinnällä.
Resilienssiä ja sen kehittämistä lähestytään tässä työssä kompleksisuuden ja innovatiivisuuden kautta. Innovatiivisen organisaation ominaisuutena nostetaan erityiseen tarkasteluun ketteryys. Innovatiivisuus ja ketteryys edellyttävät sekä yksilöltä että koko organisaatiolta resilienssiä. Resilienssi muodostuu erilaisten tekijöiden kokonaisuudesta, jolloin esimiehen on tärkeä ymmärtää resilienssin muodostumiseen vaikuttavia seikkoja ja löytää niiden avulla keinot, joilla voi edistää sen kehittymistä.
Tutkimuksen empiriaosuus toteutettiin haastattelemalla kolmeatoista järjestöjohtajaa, joiden organisaatiot toimivat palveluntuottajina tai kansalaistoiminnan mahdollistajina eri puolella Suomea. Kaikki organisaatiot toimivat mielenterveyspalveluiden kentällä. Tutkimusmenetelmäksi valikoitui kvalitatiivinen tutkimusote, sillä se avulla saadaan haastateltavien omat näkemykset ja ajatukset esille. Haastattelut suoritettiin kolmena puolistrukturoituina ryhmähaastatteluna. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla, jossa teoria toimii analyysin apuna ja aiempi tieto auttaa ja ohjaa analyysia.
Resilienssi nähdään erittäin tärkeänä organisaatiolle, jotta se selviytyy sekä säilyttää kilpailukykyisen aseman toimintaympäristössään. Yksilön resilienssi on ominaisuus, jota voidaan kehittää. Sitä voidaan vahvistaa myönteisellä toiminnalla, joka ylläpitää toimintakykyä ja tukee haastavista olosuhteista selviämistä. Itsensä tunteminen, itsesäätely, optimismi, joustavuus, vuorovaikutustaidot sekä omien vahvuuksien tunnistaminen ovat yksilön resilienssin osatekijöitä. Organisaation resilienssi luodaan vuorovaikutuksessa. Tätä edistää turvallinen ilmapiiri, jossa kokeilut ovat sallittuja, keskinäinen luottamus sekä vuorovaikutuksen kehittäminen koko organisaation tasolla. Esimies pystyy vaikuttamaan resilienssin kehittymiseen tukemalla henkilökunnan aloitteellisuutta, kehittämällä vuorovaikutusta organisaation sisällä, kannustamalla verkostoitumiseen, tukemalla vahvuuksien tunnistamisessa, koulutuksen ja työmallien tarjoamisella sekä hyvällä viestinnällä.