Puhdas varallisuusvahinko : Erittäin painavat syyt -edellytyksen tulkinta oikeuskäytännössä
Vaarala, Heidi (2019)
2019
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019091328159
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019091328159
Tiivistelmä
Puhtaasti taloudellisille vahingoille on asetettu Suomen vahingonkorvauslainsäädännössä erityisasema. Tutkimuksen aiheena on puhtaan varallisuusvahingon korvattavuudelle asetettujen perusteiden sisällön selvittäminen. Vahingonkorvauslain mukaisesti puhdas varallisuusvahinko voi tulla korvattavaksi julkisen vallan käytön ja rikollisen toiminnan ohella vain tilanteissa, joissa korvattavuudelle on muita erittäin painavia syitä.
Tutkimuksessa selvitetään oikeuskäytännössä havaittujen korvausperusteiden sisältöä, ratkaisujen taustoja sekä ratkaisukäytännön systematiikan tasoa. Arvioinnin kohteena ovat myös edellytyksen tulkinnan vaikutukset elinkeinotoimintaan. Tutkimuksessa käytetty tutkimusmetodi on oikeusdogmatiikka. Erittäin painavien syiden tosiasiallisen sisällön selvittäminen on toteutettu oikeuskirjallisuutta, viranomaislähteitä sekä korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöä analysoiden. Tuomioistuinten puhtaan varallisuusvahingon korvattavuutta käsittelevä ratkaisukäytäntö muodostuu aiheen käsittelyn kannalta tärkeimmäksi lähdemateriaaliksi.
Erittäin painavat syyt -edellytystä on tulkittu oikeusasteissa useisiin perusteisiin vedoten. Näistä merkittävimpiä ovat hyvän tavan vastaisuus, sopimaton menettely elinkeinotoiminnassa sekä oikeussuhteen sopimuksenkaltaisuus. Erittäin painavien syiden muodostumista on tietyissä tapauksissa tukenut myös toiminnan moitittavuus, tuottamus sekä vahingon määrä. Oikeusasteiden ratkaisukäytännöstä ei voida kuitenkaan todeta muodostuneen täysin yksiselitteisiä ratkaisulinjauksia. Vahingonkorvauslain nykyisen sanamuodon selkeyttäminen voi tulla tulevaisuudessa tarpeelliseksi vahinkolajin merkityksen kasvaessa.
Tutkimuksessa selvitetään oikeuskäytännössä havaittujen korvausperusteiden sisältöä, ratkaisujen taustoja sekä ratkaisukäytännön systematiikan tasoa. Arvioinnin kohteena ovat myös edellytyksen tulkinnan vaikutukset elinkeinotoimintaan. Tutkimuksessa käytetty tutkimusmetodi on oikeusdogmatiikka. Erittäin painavien syiden tosiasiallisen sisällön selvittäminen on toteutettu oikeuskirjallisuutta, viranomaislähteitä sekä korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöä analysoiden. Tuomioistuinten puhtaan varallisuusvahingon korvattavuutta käsittelevä ratkaisukäytäntö muodostuu aiheen käsittelyn kannalta tärkeimmäksi lähdemateriaaliksi.
Erittäin painavat syyt -edellytystä on tulkittu oikeusasteissa useisiin perusteisiin vedoten. Näistä merkittävimpiä ovat hyvän tavan vastaisuus, sopimaton menettely elinkeinotoiminnassa sekä oikeussuhteen sopimuksenkaltaisuus. Erittäin painavien syiden muodostumista on tietyissä tapauksissa tukenut myös toiminnan moitittavuus, tuottamus sekä vahingon määrä. Oikeusasteiden ratkaisukäytännöstä ei voida kuitenkaan todeta muodostuneen täysin yksiselitteisiä ratkaisulinjauksia. Vahingonkorvauslain nykyisen sanamuodon selkeyttäminen voi tulla tulevaisuudessa tarpeelliseksi vahinkolajin merkityksen kasvaessa.