Perintöverosuunnittelun keinot perhepiirissä
Huhtasaari, Miia (2019)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tutkielmani aiheena on perintöverosuunnittelun keinot perhepiirin kesken. Lähtökohtana on esitellä yleisimmät veronkiertonormin rajoissa olevat suunnittelukeinot, joita perheen sisällä voidaan tilannekohtaisesti käyttää. Koska lähtökohtaisesti jokaisen luonnollisen henkilön kannattaisi jossain määrin harjoittaa perintöverosuunnittelua, tutkielmalla halutaan osaltaan myös rohkaista miettimään ja suunnittelemaan omia omaisuus- ja perintöasioita riittävän ajoissa.
Aiheen laajuuden vuoksi tutkielma on rajattu käsittelemään verosuunnittelun keinoja ja veroseuraamuksia, jättäen ulkopuolelle maa- ja metsätalouteen liittyvät verotukselliset kysymykset, syytingin, sukupolvenvaihdoksen sekä kansainväliset tilanteet. Näistä edellä mainituista saisi jokaisesta kirjoitettua kokonaan omat tutkielmansa, joten ne ovat tästä syystä rajattu ulkopuolelle. Tavoitteena onkin löytää vastaus kysymykseen, millaisia suunnittelukeinoja perittävällä on ja millaisia veroseurauksia näistä toimista voi seurata.
Tutkimusmetodina tutkielmassa on käytetty oikeustieteelle tavanomaista oikeusdogmaattista tutkimusmenetelmää, eli tulkitaan ja systematisoidaan voimassaolevaa lainsäädäntöä. Tutkielman ydin kiteytyy perintö- ja lahjaverolakiin (278/1940). Tärkeimpinä lähdeaineistoina on kansallinen lainsäädäntö, oikeuskirjallisuus sekä virallislähteet. Oikeuskirjallisuuden osalta on pyritty hyödyntämään pääosin mahdollisimman tuoreita lähteitä.
Perintö- ja lahjaverolakiin tehtiin vuoden 2017 alussa mainittavia muutoksia, jonka vuoksi koin aiheen jälleen ajankohtaiseksi; esimerkiksi samalla kun lahjan euromäärää nostettiin, poistui henkivakuutusten kuolemantapauskorvausten osittainen verovapaus lähiomaisille. Toisaalta perintöverosuunnittelu on siinä mielessä ajankohtainen aihe jatkuvasti, että jokaisen luonnollisen henkilön voidaan katsoa ainakin miettivän, aikooko tehdä omalle omaisuudelleen toimia, vai antaako perinnön jakautua perintökaaren mukaisesti.
Lainsäätäjä on jättänyt suunnittelulle runsaasti erilaisia keinoja, joista verovelvollisen tulee selvittää itselleen omaan tilanteeseensa sopivin vaihtoehto. Päästäkseen optimaaliseen lopputulokseen, tulee perittävän tutustua erilaisiin suunnittelukeinoihin sekä peilata niitä omaan varallisuuteensa. On myös tärkeää keskustella avoimesti läheistensä (perillisten) kanssa perintöön liittyvistä asioista.
Veronkiertonormisto asettaa luonnollisesti suunnittelulle tietynlaiset rajat, mutta onnistuneena ja ajoissa aloitetulla perintöverosuunnittelulla on mahdollista saada verohyötyä lain rajoissa. Tavanomaisista poikkeavissa, erityislaatuisissa ja tulkinnanvaraisissa tilanteissa, on suotavaa hakea ennakkoratkaisua, joka sitoo viranomaista.
Aiheen laajuuden vuoksi tutkielma on rajattu käsittelemään verosuunnittelun keinoja ja veroseuraamuksia, jättäen ulkopuolelle maa- ja metsätalouteen liittyvät verotukselliset kysymykset, syytingin, sukupolvenvaihdoksen sekä kansainväliset tilanteet. Näistä edellä mainituista saisi jokaisesta kirjoitettua kokonaan omat tutkielmansa, joten ne ovat tästä syystä rajattu ulkopuolelle. Tavoitteena onkin löytää vastaus kysymykseen, millaisia suunnittelukeinoja perittävällä on ja millaisia veroseurauksia näistä toimista voi seurata.
Tutkimusmetodina tutkielmassa on käytetty oikeustieteelle tavanomaista oikeusdogmaattista tutkimusmenetelmää, eli tulkitaan ja systematisoidaan voimassaolevaa lainsäädäntöä. Tutkielman ydin kiteytyy perintö- ja lahjaverolakiin (278/1940). Tärkeimpinä lähdeaineistoina on kansallinen lainsäädäntö, oikeuskirjallisuus sekä virallislähteet. Oikeuskirjallisuuden osalta on pyritty hyödyntämään pääosin mahdollisimman tuoreita lähteitä.
Perintö- ja lahjaverolakiin tehtiin vuoden 2017 alussa mainittavia muutoksia, jonka vuoksi koin aiheen jälleen ajankohtaiseksi; esimerkiksi samalla kun lahjan euromäärää nostettiin, poistui henkivakuutusten kuolemantapauskorvausten osittainen verovapaus lähiomaisille. Toisaalta perintöverosuunnittelu on siinä mielessä ajankohtainen aihe jatkuvasti, että jokaisen luonnollisen henkilön voidaan katsoa ainakin miettivän, aikooko tehdä omalle omaisuudelleen toimia, vai antaako perinnön jakautua perintökaaren mukaisesti.
Lainsäätäjä on jättänyt suunnittelulle runsaasti erilaisia keinoja, joista verovelvollisen tulee selvittää itselleen omaan tilanteeseensa sopivin vaihtoehto. Päästäkseen optimaaliseen lopputulokseen, tulee perittävän tutustua erilaisiin suunnittelukeinoihin sekä peilata niitä omaan varallisuuteensa. On myös tärkeää keskustella avoimesti läheistensä (perillisten) kanssa perintöön liittyvistä asioista.
Veronkiertonormisto asettaa luonnollisesti suunnittelulle tietynlaiset rajat, mutta onnistuneena ja ajoissa aloitetulla perintöverosuunnittelulla on mahdollista saada verohyötyä lain rajoissa. Tavanomaisista poikkeavissa, erityislaatuisissa ja tulkinnanvaraisissa tilanteissa, on suotavaa hakea ennakkoratkaisua, joka sitoo viranomaista.