Poliisin antama virka-apu lastensuojeluviranomaiselle

Tutkimuksessa selvitetään poliisin lastensuojeluviranomaiselle antaman virka-avun oikeudellisia edellytyksiä, luodaan katsaus virka-aputehtävien määrään ja selvitetään täyttävätkö virka-avun antamisen oikeudelliset edellytykset käytännön virka-aputoiminnassa. Tutkimuksen metodi on vahvasti oikeusdogmaattinen tässä kahden viranomaisen yhteistyöhön keskittyvässä tutkimuksessa, jossa lainsäädäntö ja lakia alemman asteinen sääntely on keskeisessä osassa. Tutkimukseen sisältyy myös empiirinen katsaus poliisin kirjaamiin virka-apuilmoituksiin. Lähtökohtaisesti tutkimus käsittelee vain poliisin lastensuojeluviranomaiselle antamaa virka-apua, mutta empiirisen osion tulosten ja laillisuusvalvojien ratkaisujen pohjalta tutkimuksessa on käsitelty myös poliisille muun sääntelyn perusteella kuuluvia tehtäviä ja virka-avun antamista yksityiselle taholle. Virka-apupyynnöistä valtaosa liittyy sijaishuoltopaikasta luvatta poistuneiden tai karanneiden lasten tai nuorten etsintään ja sijoituspaikkaan palauttamiseen liittyviin toimiin. Keskeisin tutkimusongelma liittyy virka-apua pyytävän tahon oikeudelliseen asemaan. Huostaan otettuja lapsia on sijoitettu perheisiin sekä lastensuojelulaitoksiin, jotka voivat olla kunnallisia, yksityisiä tai valtion koulukoteja. Käytännössä virkaapupyyntöjä poliisille ovat esittäneet kaikenlaiset sijoituspaikat. Poliisilaki (493/1995), sosiaalihuoltolaki (710/1982), sosiaalihuollon asiakaslaki (812/2000) sekä lakia alemman asteinen sääntely tekevät virka-aputoiminnasta pykäläviidakon, jossa lapsen etu ei välttämättä toteudu.