Ihmisten johtaminen muutoksessa
Isoniemi, Marianne (2005)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Muutoksen johtaminen voidaan lukea kuuluvaksi tämän päivän suurimpiin kaikkialle levinneisiin johtamisen ismeihin. Viimeisten vuosikymmenien aikana on varmasti kirjoitettu muutoksen johtamisesta enemmän kuin mistään muusta liikkeenjohdon ajankohtaisista aiheista. Tästä huolimatta vain harvoja organisaatioissa toteutettuja muutoksia voidaan pitää menestystarinoina ja usein organisaatioiden toimintaan radikaalisti vaikuttavat muutokset tuntuvat olevan tuomittuja epäonnistumaan. Monet tutkimukset osoittavat, että suurin syy muutoshankkeiden kariutumiseen ja epäonnistumiseen on muutosvastarinta. Muutosvastarinta on yleinen ilmiö ja sitä esiintyy kaikkialla, missä muutoksia tehdään. Muutosvastarintaa täytyy pystyä hallitsemaan, jos muutoksen halutaan onnistuvan. Ollakseen kykeneväisiä selviämään muutoksen aiheuttamista haasteista ja vaatimuksista organisaatioissa tarvitaan ihmisten johtamista, mikä viime kädessä ratkaisee saadaanko muutokset valjastettua organisaation ja työyhteisön voimavaroiksi.
Tämä tutkimus kohdistuu muutoksen johtamisen inhimilliseen ulottuvuuteen, ihmisten johtamiseen. Tutkimuksen päätavoitteena on löytää esimiehille keinoja muutoksen inhimillisen ulottuvuuden hallitsemiseksi. Tutkimus on luonteeltaan teoreettinen kirjallisuuskatsaus. Vastauksia tutkimusongelmaan haetaan sekä aineiston yksityiskohtaisen analyysin avulla että hahmottelemalla sellaista teoreettista viitekehystä, joka soveltuu tutkimusongelman ratkaisemiseen. Tutkimusaineistona on käytetty suurimmaksi osaksi yksilötason muutosta ja muutoksen johtamista käsittelevää organisaatioteoreettista tutkimuskirjallisuutta, lähinnä tieteellisiä julkaisuja ja artikkeleita. Käytetyt teokset esittelevät keskeisiä piirteitä kustakin teoreettisesta lähestymistavasta ja ovat pääasiallisesti luotettavia primäärilähteitä, joten valitun kirjallisen lähdeaineiston voidaan katsoa vastaavan hyvin esitettyihin tutkimusongelmiin. Tutkimus kuuluu laadullisen tutkimuksen piiriin. Tarkastelutapa on deskriptiivis-analyyttinen eli työ kuvailee sekä analysoi ilmiöitä ja niiden välisiä suhteita. Tutkittavaa ilmiötä tarkastellaan esittelemällä, yhdistelemällä ja tulkitsemalla lähdeaineistossa esiintyviä teorioita ja malleja.
Tässä tutkimuksessa on pyritty yksilötason muutosteorioita ja muutosvastarinnan syitä analysoimalla löytämään esimiehille keinoja ihmisten muutoksen hallitsemiseksi. Tarkastelemalla muutosvastarintaa ihmisten käyttäytymistä ohjaavien periaatteiden näkökulmasta on päädytty neljään keinoon muutosvastarinnan hallitsemiseksi ja alaisten muutosvalmiuden luomiseksi: osallistamiseen, viestintään, motivointiin ja osaamisen kehittämiseen. Nämä hallintakeinot on edelleen integroitu osaksi muutosjohtamista ja muutosprosessin eri vaiheita. Muutoksen hallintakeinot nähdään tässä tutkimuksessa kiinteänä osana koko muutosprosessia sen sijaan että ne nähtäisiin ainoastaan yhtenä vaiheena tai askeleena muutosprosessissa, kuten useat muut tutkijat ovat tehneet. Muutosprosessin eri vaiheissa muutoksen hallintakeinot saavat kuitenkin eri sisällön ja painotuksen.
Tämä tutkimus kohdistuu muutoksen johtamisen inhimilliseen ulottuvuuteen, ihmisten johtamiseen. Tutkimuksen päätavoitteena on löytää esimiehille keinoja muutoksen inhimillisen ulottuvuuden hallitsemiseksi. Tutkimus on luonteeltaan teoreettinen kirjallisuuskatsaus. Vastauksia tutkimusongelmaan haetaan sekä aineiston yksityiskohtaisen analyysin avulla että hahmottelemalla sellaista teoreettista viitekehystä, joka soveltuu tutkimusongelman ratkaisemiseen. Tutkimusaineistona on käytetty suurimmaksi osaksi yksilötason muutosta ja muutoksen johtamista käsittelevää organisaatioteoreettista tutkimuskirjallisuutta, lähinnä tieteellisiä julkaisuja ja artikkeleita. Käytetyt teokset esittelevät keskeisiä piirteitä kustakin teoreettisesta lähestymistavasta ja ovat pääasiallisesti luotettavia primäärilähteitä, joten valitun kirjallisen lähdeaineiston voidaan katsoa vastaavan hyvin esitettyihin tutkimusongelmiin. Tutkimus kuuluu laadullisen tutkimuksen piiriin. Tarkastelutapa on deskriptiivis-analyyttinen eli työ kuvailee sekä analysoi ilmiöitä ja niiden välisiä suhteita. Tutkittavaa ilmiötä tarkastellaan esittelemällä, yhdistelemällä ja tulkitsemalla lähdeaineistossa esiintyviä teorioita ja malleja.
Tässä tutkimuksessa on pyritty yksilötason muutosteorioita ja muutosvastarinnan syitä analysoimalla löytämään esimiehille keinoja ihmisten muutoksen hallitsemiseksi. Tarkastelemalla muutosvastarintaa ihmisten käyttäytymistä ohjaavien periaatteiden näkökulmasta on päädytty neljään keinoon muutosvastarinnan hallitsemiseksi ja alaisten muutosvalmiuden luomiseksi: osallistamiseen, viestintään, motivointiin ja osaamisen kehittämiseen. Nämä hallintakeinot on edelleen integroitu osaksi muutosjohtamista ja muutosprosessin eri vaiheita. Muutoksen hallintakeinot nähdään tässä tutkimuksessa kiinteänä osana koko muutosprosessia sen sijaan että ne nähtäisiin ainoastaan yhtenä vaiheena tai askeleena muutosprosessissa, kuten useat muut tutkijat ovat tehneet. Muutosprosessin eri vaiheissa muutoksen hallintakeinot saavat kuitenkin eri sisällön ja painotuksen.