Carrock – Otavankalle – Karok. Jämförelse mellan finska och svenska i översättning av ortnamn i J.R.R. Tolkiens The Hobbit och The Fellowship of the Ring
Tallgren, Cilla (2018)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani tavoitteena on selvittää, mitä paikannimien käännösstrategioita käytetään J.R.R. Tolkienin romaanien The Hobbit ja The Fellowship of the Ring suomennoksissa ja ruotsinnoksissa. Vertailen käännösstrategioiden käyttöä sekä laadullisesti että määrällisesti suomen ja ruotsin välillä. Lisäksi tutkin, muuttuvatko paikannimien funktiot käännettäessä, jos muuttuvat, miten ja onko suomen ja ruotsin välillä yhtäläisyyksiä ja eroja. Aineistoon kuuluu 585 paikannimeä, joista 197 on alkuperäisiä englanninkielisiä nimiä, 194 suomenkielisiä ja 194 ruotsinkielisiä käännöksiä. Olen analysoinut aineiston määrittämällä nimien käännösstrategiat, minkä jälkeen olen tutkinut, ovatko käännettyjen nimien funktiot muuttuneet.
Käännösstrategiat molemmissa kielissä käytetyimmästä vähiten käytettyyn ovat käännös, korvaaminen, kopiointi ja adaptaatio. Strategioita käytetään joko yksinään tai yhdessä toistensa kanssa. Käännös on yleisempi strategia ruotsissa ja korvaaminen suomessa. Kopioinnin ja adaptaation esiintyvyydessä kielten välillä ei ole suurta eroa. Nyanssierot englannin ja kohdekielten välillä ovat yleisiä. Monet ruotsinkieliset käännökset muistuttavat englanninkielisiä nimiä ulko- ja äänneasultaan. Koska korvaaminen on yleisempi strategia suomessa kuin ruotsissa, käännösvastineiden sisällön yksityiskohtaistaminen ja erikoistaminen on yleisempää suomessa.
Käännettyjen paikannimien funktiot sekä pysyvät samoina että muuttuvat vahvemmiksi, heikommiksi, muuttavat muotoaan tai jäävät kokonaan pois molemmissa kielissä useilla tavoilla. Nimet saavat myös lisäfunktioita. Saman tarkoitteen suomenkielisen ja ruotsinkielisen nimen funktiot ovat usein keskenään erilaisia mutta myös samanlaisia. Kun alkuperäisen nimen ja käännöksen välillä on nyanssiero tai kun denotaatio muuttuu, myös funktiot muuttuvat jossain määrin. Kokonaisuudessaan funktiot eivät kuitenkaan muutu siten, että käännetyt paikannimet muuttaisivat tarkoitteiden tai teosten tulkintaa merkittävästi alkuperäisiin nimiin ja teoksiin verrattuna.
Käännösstrategiat molemmissa kielissä käytetyimmästä vähiten käytettyyn ovat käännös, korvaaminen, kopiointi ja adaptaatio. Strategioita käytetään joko yksinään tai yhdessä toistensa kanssa. Käännös on yleisempi strategia ruotsissa ja korvaaminen suomessa. Kopioinnin ja adaptaation esiintyvyydessä kielten välillä ei ole suurta eroa. Nyanssierot englannin ja kohdekielten välillä ovat yleisiä. Monet ruotsinkieliset käännökset muistuttavat englanninkielisiä nimiä ulko- ja äänneasultaan. Koska korvaaminen on yleisempi strategia suomessa kuin ruotsissa, käännösvastineiden sisällön yksityiskohtaistaminen ja erikoistaminen on yleisempää suomessa.
Käännettyjen paikannimien funktiot sekä pysyvät samoina että muuttuvat vahvemmiksi, heikommiksi, muuttavat muotoaan tai jäävät kokonaan pois molemmissa kielissä useilla tavoilla. Nimet saavat myös lisäfunktioita. Saman tarkoitteen suomenkielisen ja ruotsinkielisen nimen funktiot ovat usein keskenään erilaisia mutta myös samanlaisia. Kun alkuperäisen nimen ja käännöksen välillä on nyanssiero tai kun denotaatio muuttuu, myös funktiot muuttuvat jossain määrin. Kokonaisuudessaan funktiot eivät kuitenkaan muutu siten, että käännetyt paikannimet muuttaisivat tarkoitteiden tai teosten tulkintaa merkittävästi alkuperäisiin nimiin ja teoksiin verrattuna.