Veroetu ja liiketaloudelliset perusteet veronkiertosäännösten soveltamisharkinnassa
Tahvanainen, Noora (2018)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Veron kiertämisen eri ilmiöt ovat viime vuosina olleet näkyvästi esillä julkisessa keskustelussa. Yritysjärjestelyiden yhteydessä uudeksi kipupisteeksi on noussut elinkeinoverolakiin sisällytetty veron kiertämistä ehkäisevä 52 h§, joka pohjautuu Euroopan neuvoston antaman yritysjärjestelydirektiivin 15. artiklan veronkiertosäännökseen. Pykälää on lain esitöissä luonnehdittu niin, ettei sitä tule soveltaa tilanteissa, jossa yritysjärjestelylle on olemassa merkittävä liiketaloudellinen syy. Jotta yritysjärjestelysäännöksien soveltaminen voidaan evätä veronkiertosäännöksen nojalla, täytyy yritysjärjestelyn seurauksena syntyä lisäksi lain tarkoituksen vastainen veroetu. Veroedun ja liiketaloudellisen perusteen käsitteille ei kuitenkaan löydy määritelmää niin lain esitöistä, kotimaisesta kuin EU-tuomioistuimenkaan oikeuskäytännöstä.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan veroedun ja liiketaloudellisen perusteen käsitteitä vero-oikeudessa, sekä pyritään selvittämään, mikä merkitys niillä on veronkiertosäännösten soveltamisharkinnassa. Yritysjärjestelyt ovat todellisuudessa usein sarja toimenpiteitä, joiden lopputuloksena yrityksen rakennetta tai omistussuhdetta muutetaan. Tässä tutkielmassa yritysjärjestelyt ymmärretäänkin laajasti, jolloin EVL 52 h§:n ulkopuolelle jääviin toimiin voi edellytysten täyttyessä tulla sovellettavaksi verotusmenettelylain yleinen veronkiertosäännös 28§. EVL 52 h§:n unionitaustasta johtuen veroedun ja liiketaloudellisten perusteiden merkitystä tarkastellaan sekä kansallisesta, että EU-oikeuden näkökulmasta. EU-oikeutta käsitellään kuitenkin vain siltä osin, kun se eurooppaoikeuden tulkintavaikutuksen kannalta on välttämätöntä.
Tutkimusote on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Lainopilla pyritään selvittämään normeja tulkitsemalla ja systematisoimalla voimassa olevan oikeuden tila. Oikeuslähteinä on tutkielmassa käytetty pääasiassa verolainsäädäntöä, lain esitöitä sekä kotimaista ja EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Tutkielma osoittaa, ettei veroetujen ja liiketaloudellisten perusteiden systematisointi verotuksessa hyväksyttäviin ja ei-hyväksyttäviin ole mahdollista johtuen siitä, että arviointi tulee suorittaa aina tapauskohtaisesti ottaen huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat. Oikeuskäytännön avulla on kuitenkin mahdollista hahmotella käsitteiden sisältöä sekä niiden käsittelyjärjestystä ja painoarvoa EVL 52 h§:n ja VML 28§:n soveltamisharkinnassa.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan veroedun ja liiketaloudellisen perusteen käsitteitä vero-oikeudessa, sekä pyritään selvittämään, mikä merkitys niillä on veronkiertosäännösten soveltamisharkinnassa. Yritysjärjestelyt ovat todellisuudessa usein sarja toimenpiteitä, joiden lopputuloksena yrityksen rakennetta tai omistussuhdetta muutetaan. Tässä tutkielmassa yritysjärjestelyt ymmärretäänkin laajasti, jolloin EVL 52 h§:n ulkopuolelle jääviin toimiin voi edellytysten täyttyessä tulla sovellettavaksi verotusmenettelylain yleinen veronkiertosäännös 28§. EVL 52 h§:n unionitaustasta johtuen veroedun ja liiketaloudellisten perusteiden merkitystä tarkastellaan sekä kansallisesta, että EU-oikeuden näkökulmasta. EU-oikeutta käsitellään kuitenkin vain siltä osin, kun se eurooppaoikeuden tulkintavaikutuksen kannalta on välttämätöntä.
Tutkimusote on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Lainopilla pyritään selvittämään normeja tulkitsemalla ja systematisoimalla voimassa olevan oikeuden tila. Oikeuslähteinä on tutkielmassa käytetty pääasiassa verolainsäädäntöä, lain esitöitä sekä kotimaista ja EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Tutkielma osoittaa, ettei veroetujen ja liiketaloudellisten perusteiden systematisointi verotuksessa hyväksyttäviin ja ei-hyväksyttäviin ole mahdollista johtuen siitä, että arviointi tulee suorittaa aina tapauskohtaisesti ottaen huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat. Oikeuskäytännön avulla on kuitenkin mahdollista hahmotella käsitteiden sisältöä sekä niiden käsittelyjärjestystä ja painoarvoa EVL 52 h§:n ja VML 28§:n soveltamisharkinnassa.