Lean johtaminen jatkuvan parantamisen menetelmänä
Mustaparta, Mia (2019)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkasteltiin Lean johtamista jatkuvan parantamisen menetelmänä. Lean-johtaminen on teollisuudesta noussut ja menestyksekäs johtamisen filosofia, joka on otettu käyttöön palvelutuotannossa julkisella sekä yksityisellä sektorilla. Tutkielmassa kuvailtiin Lean-johtamisen lähtökohtia, johtamisen menetelmiä sekä kehittämistä ja ihmistä kehittämistyön tekijänä. Tutkielmassa tarkasteltiin jatkuvaa parantamista, sen konkreettisia menetelmiä sekä sitä estäviä ja hidastavia tekijöitä.
Tutkielman keskeisiä käsitteitä olivat Lean johtaminen, jatkuva parantaminen(kaizen), PDCA syklinen kehittäminen, virtaustehokkuus, oppiva organisaatio sekä systeemiteoria. Tutkimusongelmia olivat:
kuinka Lean johtamisella toteutetaan jatkuvaa parantamista sekä mitä ovat jatkuvan parantamisen konkreettiset menetelmät ja toimintatavat. Ja myös että mitkä asiat edistävät muutosta ja jatkuvaa parantamista ja lopuksi tarkasteltiin sitä mikä estää jatkuvaa parantamista.
Tämä tutkielma tehtiin kirjallisuuskatsauksena ja on yleiskatsaus. Yleiskatsaus tarkoittaa sitä, että aineisto on saatu kirjallisuudesta sekä tutkimuksia käsittelevistä tieteellisistä artikkeleista. Aineisto koostuu sekä ulkomaisesta että kotimaisesta kirjallisuudesta ja konkreettiset toimenpiteet nousevat kansainvälisistä tutkimuksista. Tuloksena syntyi narratiivinen synteesi, joka tarkoittaa koontia aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta sekä tutkimuksista.
Tutkielman johtopäätöksissä kerrataan tärkeimmät tekijät, joita kirjallisuuskatsauksessa nousi. Näitä ovat konkreettiset menetelmät, joilla kehittämistä edistetään eli PDCA syklinen kehittäminen sekä ongelmanratkaisumenetelmät, joissa kyseenalaistaminen ja juurisyyn etsiminen ovat avaintekijöitä. Jatkuvaa parantamista saadaan aikaiseksi pienillä toimenpiteillä, joilla karsitaan turhaa työtä ja keskitytään olennaiseen, jolloin virtaustehokkuus paranee. Jatkuvan parantamisen taustalla on standardoiminen, visualisointi, hukan poistaminen, ylikuormituksen estäminen sekä vaihtelun vähentäminen. DMAIC- ongelmanratkaisumenetelmä, viiden miksi kysymyksen-sarja sekä lean 5S työkalut ovat keinoja, joilla edellä mainittuja toteutetaan käytännössä.
Jatkuvaa parantamista estäviä ja hidastavia tekijöitä ovat TOC esteiden teorian mukaan heikot kohdat sekä pullonkaulateorian mukaiset tukokset, joita voidaan selvittää VMS arvovirtakuvauksen avulla, jolla myös saadaan vähennettyä turhaa työtä. Työn sujuvuutta voidaan lisätä kanban- taulujen eli visuaalisten esitysten avulla, jolloin prosessit tehdään kaikille avoimiksi ja näkyviksi.
Merkittäväksi tekijäksi jatkuvan parantamisen onnistumiselle nähtiin myös ihminen ja hänen toiminta. Eli edellytyksenä kehittämistyön onnistumiselle on ymmärtäminen, motivointi sekä se että ihminen on keskiössä. Kaiken perustana on kunnioitus yksilöä ja hänen osaamista sekä asiantuntijuutta kohtaan. Kehittäminen on koko organisaation vastuulla ja sitä edesauttaa esimiehen substanssiosaaminen sekä työntekijöiden vahvuuksien tunteminen ja hyödyntäminen. Kehittämistyötä palveluorganisaatiossa tulisi tehdä asiakkaan näkökulmasta, jolloin virtaustehokkuus korostuu resurssitehokkuuden sijaan.
Lean-johtamisen ja jatkuvan parantamisen kritiikki kohdistuu siihen, että kehittämistyötä ei valmistella riittävästi ja henkilöstön motivointia ja asennemuutosta ei työstetä tarpeeksi. Jos Leanin kokonaisvaltaisuutta ei oteta huomioon, on sen menestyminen haasteellista.
Tutkielman keskeisiä käsitteitä olivat Lean johtaminen, jatkuva parantaminen(kaizen), PDCA syklinen kehittäminen, virtaustehokkuus, oppiva organisaatio sekä systeemiteoria. Tutkimusongelmia olivat:
kuinka Lean johtamisella toteutetaan jatkuvaa parantamista sekä mitä ovat jatkuvan parantamisen konkreettiset menetelmät ja toimintatavat. Ja myös että mitkä asiat edistävät muutosta ja jatkuvaa parantamista ja lopuksi tarkasteltiin sitä mikä estää jatkuvaa parantamista.
Tämä tutkielma tehtiin kirjallisuuskatsauksena ja on yleiskatsaus. Yleiskatsaus tarkoittaa sitä, että aineisto on saatu kirjallisuudesta sekä tutkimuksia käsittelevistä tieteellisistä artikkeleista. Aineisto koostuu sekä ulkomaisesta että kotimaisesta kirjallisuudesta ja konkreettiset toimenpiteet nousevat kansainvälisistä tutkimuksista. Tuloksena syntyi narratiivinen synteesi, joka tarkoittaa koontia aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta sekä tutkimuksista.
Tutkielman johtopäätöksissä kerrataan tärkeimmät tekijät, joita kirjallisuuskatsauksessa nousi. Näitä ovat konkreettiset menetelmät, joilla kehittämistä edistetään eli PDCA syklinen kehittäminen sekä ongelmanratkaisumenetelmät, joissa kyseenalaistaminen ja juurisyyn etsiminen ovat avaintekijöitä. Jatkuvaa parantamista saadaan aikaiseksi pienillä toimenpiteillä, joilla karsitaan turhaa työtä ja keskitytään olennaiseen, jolloin virtaustehokkuus paranee. Jatkuvan parantamisen taustalla on standardoiminen, visualisointi, hukan poistaminen, ylikuormituksen estäminen sekä vaihtelun vähentäminen. DMAIC- ongelmanratkaisumenetelmä, viiden miksi kysymyksen-sarja sekä lean 5S työkalut ovat keinoja, joilla edellä mainittuja toteutetaan käytännössä.
Jatkuvaa parantamista estäviä ja hidastavia tekijöitä ovat TOC esteiden teorian mukaan heikot kohdat sekä pullonkaulateorian mukaiset tukokset, joita voidaan selvittää VMS arvovirtakuvauksen avulla, jolla myös saadaan vähennettyä turhaa työtä. Työn sujuvuutta voidaan lisätä kanban- taulujen eli visuaalisten esitysten avulla, jolloin prosessit tehdään kaikille avoimiksi ja näkyviksi.
Merkittäväksi tekijäksi jatkuvan parantamisen onnistumiselle nähtiin myös ihminen ja hänen toiminta. Eli edellytyksenä kehittämistyön onnistumiselle on ymmärtäminen, motivointi sekä se että ihminen on keskiössä. Kaiken perustana on kunnioitus yksilöä ja hänen osaamista sekä asiantuntijuutta kohtaan. Kehittäminen on koko organisaation vastuulla ja sitä edesauttaa esimiehen substanssiosaaminen sekä työntekijöiden vahvuuksien tunteminen ja hyödyntäminen. Kehittämistyötä palveluorganisaatiossa tulisi tehdä asiakkaan näkökulmasta, jolloin virtaustehokkuus korostuu resurssitehokkuuden sijaan.
Lean-johtamisen ja jatkuvan parantamisen kritiikki kohdistuu siihen, että kehittämistyötä ei valmistella riittävästi ja henkilöstön motivointia ja asennemuutosta ei työstetä tarpeeksi. Jos Leanin kokonaisvaltaisuutta ei oteta huomioon, on sen menestyminen haasteellista.