Häirintä ja epäasiallinen kohtelu työpaikalla: Perusteet työ- ja virkasuhteen päättämiselle
Marjeta, Miia-Pauliina (2018)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Häirintä ja muu epäasiallinen kohtelu on laaja-alainen ilmiö, jota voi kohdata millä työpaikalla tahansa. Tuhannet työntekijät kokevat häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua päivittäin. Häirinnällä ja muulla epäasiallisella kohtelulla on monenlaisia vaikutuksia, jotka kohdistuvat häirinnän kohteeksi joutuneen lisäksi koko organisaatioon. Häirinnän kohteelle voi aiheutua niin fyysisiä kuin psykosomaattisia oireita ja organisaatiolle häirintä voi tuoda esimerkiksi ylimääräisiä kustannuksia.
Tutkimuksessa käsiteltiin työpaikalla tapahtuvaa häirintää ja muuta epäasiallista kohtelua sekä palvelus-suhteen päättämistä silloin kun taustalla on häirintää tai epäasiallista kohtelua. Tutkimuksen päämääränä oli vastata kahteen kysymykseen. Ensimmäisenä kysymyksenä oli, mitä tarkoitetaan työturvallisuuslain 28 §:n mukaisella häirinnällä ja epäasiallisella kohtelulla? Toisena pääkysymyksenä oli, missä tilanteissa palvelussuhde voidaan päättää kun taustalla on häirintää ja epäasiallista kohtelua? Tavoitteena oli löytää tunnusmerkit työturvallisuuslain mukaiselle häirinnälle sekä tutkia, milloin mennään sellaisen rajan yli, että kyseessä on lain tarkoittama häirintä. Työ- ja virkasuhteen päättämisen osalta tarkoituksena oli löytää ne rajat, jolloin palvelussuhde on mahdollista päättää häirinnän tai muun epäasiallisen kohtelun vuoksi. Palvelussuhteen päättämisen osalta tarkastellaan milloin tekijän palvelussuhde voidaan päättää ja toisaalta milloin häirityksi tulleella on mahdollisuus purkaa palvelussuhteensa.
Tutkimuksen metodina käytettiin oikeusdogmaattista eli lainopillista tutkimusmenetelmää. Tutkimuksessa tulkittiin ja systematisointiin häirintää ja muuta epäasiallista kohtelua sekä työ- ja virkasuhteen päättämistä koskevaa lainsäädäntöä. Lainsäädännön lisäksi tutkimuskysymyksiin pyrittiin löytämään vastaukset käyttämällä hallituksen esityksiä, kirjallisuutta, artikkeleita sekä tuomioistuinratkaisuja.
Häirinnän ja muun epäasiallisen kohtelun määrittämisen kohdalla tutkimuksessa päädyttiin siihen, että ei ole mahdollista antaa yksiselitteistä määritelmää työturvallisuuslain mukaiselle häirinnälle. Kaikki tapa-ukset ovat erilaisia ja niitä tulee arvioida kokonaisuutena. On kuitenkin olemassa tiettyjä kriteerejä, kuten jatkuvuus, toiminnan tarkoituksellisuus ja terveyden menettämisen vaara, joiden pohjalta voidaan arvioi-da onko kyseessä häirintä lain tarkoittamassa merkityksessä. Työ- ja virkasuhteen päättämisen osalta joh-topäätöksenä oli, että palvelussuhde voidaan päättää häirinnän tai muun epäasiallisen kohtelun seuraukse-na, mutta se on viimeisin keino. Palvelussuhteen päättäminen edellyttää aina painavia perusteita. Ei voida kuitenkaan antaa yksiselitteistä vastausta siihen, milloin palvelussuhde voidaan päättää. Tilanteessa on otettava huomioon kaikki mahdolliset tekijät, kuten jatkuvuus, mahdolliset varoitukset, työntekijän asema sekä toiminnan tarkoituksellisuus ja arvioitava päättämiskynnyksen ylittymistä kokonaisharkinnalla.
Tutkimuksessa käsiteltiin työpaikalla tapahtuvaa häirintää ja muuta epäasiallista kohtelua sekä palvelus-suhteen päättämistä silloin kun taustalla on häirintää tai epäasiallista kohtelua. Tutkimuksen päämääränä oli vastata kahteen kysymykseen. Ensimmäisenä kysymyksenä oli, mitä tarkoitetaan työturvallisuuslain 28 §:n mukaisella häirinnällä ja epäasiallisella kohtelulla? Toisena pääkysymyksenä oli, missä tilanteissa palvelussuhde voidaan päättää kun taustalla on häirintää ja epäasiallista kohtelua? Tavoitteena oli löytää tunnusmerkit työturvallisuuslain mukaiselle häirinnälle sekä tutkia, milloin mennään sellaisen rajan yli, että kyseessä on lain tarkoittama häirintä. Työ- ja virkasuhteen päättämisen osalta tarkoituksena oli löytää ne rajat, jolloin palvelussuhde on mahdollista päättää häirinnän tai muun epäasiallisen kohtelun vuoksi. Palvelussuhteen päättämisen osalta tarkastellaan milloin tekijän palvelussuhde voidaan päättää ja toisaalta milloin häirityksi tulleella on mahdollisuus purkaa palvelussuhteensa.
Tutkimuksen metodina käytettiin oikeusdogmaattista eli lainopillista tutkimusmenetelmää. Tutkimuksessa tulkittiin ja systematisointiin häirintää ja muuta epäasiallista kohtelua sekä työ- ja virkasuhteen päättämistä koskevaa lainsäädäntöä. Lainsäädännön lisäksi tutkimuskysymyksiin pyrittiin löytämään vastaukset käyttämällä hallituksen esityksiä, kirjallisuutta, artikkeleita sekä tuomioistuinratkaisuja.
Häirinnän ja muun epäasiallisen kohtelun määrittämisen kohdalla tutkimuksessa päädyttiin siihen, että ei ole mahdollista antaa yksiselitteistä määritelmää työturvallisuuslain mukaiselle häirinnälle. Kaikki tapa-ukset ovat erilaisia ja niitä tulee arvioida kokonaisuutena. On kuitenkin olemassa tiettyjä kriteerejä, kuten jatkuvuus, toiminnan tarkoituksellisuus ja terveyden menettämisen vaara, joiden pohjalta voidaan arvioi-da onko kyseessä häirintä lain tarkoittamassa merkityksessä. Työ- ja virkasuhteen päättämisen osalta joh-topäätöksenä oli, että palvelussuhde voidaan päättää häirinnän tai muun epäasiallisen kohtelun seuraukse-na, mutta se on viimeisin keino. Palvelussuhteen päättäminen edellyttää aina painavia perusteita. Ei voida kuitenkaan antaa yksiselitteistä vastausta siihen, milloin palvelussuhde voidaan päättää. Tilanteessa on otettava huomioon kaikki mahdolliset tekijät, kuten jatkuvuus, mahdolliset varoitukset, työntekijän asema sekä toiminnan tarkoituksellisuus ja arvioitava päättämiskynnyksen ylittymistä kokonaisharkinnalla.