Kolmannen maan kansalaisen karkottaminen Suomesta rikoksen nojalla: Kansainvälisen suojeluaseman saaneet ulkomaalaiset
Foudila, Krista-Marilla (2018)
2018
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Vuoden 2015 pakolaiskriisi sekä maahanmuuton jatkuva lisääntyminen ovat aiheuttaneet laajemman keskustelun ulkomaalaisten oikeudesta oleskella maassa. Erityisesti kansainvälistyvä terrorismi on yksi syy negatiiviselle mielikuvalle ulkomaalaisten oleskelusta Suomessa. Lähtökohtana tälle tutkimukselle olikin sosiaalisessa mediassa käyty keskustelu halusta karkottaa vaarallisiin rikoksiin syyllistyneet ulkomaalaiset harkitsematta.
Tämä tutkimus käsittelee sellaisen kolmannen maan kansalaisen karkottamista, joka on syyllistynyt ja tuomittu rikoksiin Suomessa. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, minkä tyyppinen rikollisuus johtaa vääjäämättä ulkomaalaisen maasta karkottamiseen, sekä mikä vaikutus on karkottamispäätöksessä rikosten laadulla ja määrällä, sekä mitkä seikat estävät kansainvälistä suojelua saavan ulkomaalaisen karkottamisen.
Tutkimus on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen, sillä aihetta tutkitaan kansallisten ja kansainvälisten normistojen sekä tietenkin oikeuskäytäntöjen pohjalta. Lähteinä käytetään lainsäädäntöä, lain valmis-teluaineistoa, oikeuskirjallisuutta, virallislähteitä sekä oikeuskäytäntöä. EU-lainsäädäntö ja ennakkoratkaisut antavat lisäksi tärkeän suuntaviivan kansalliselle ulkomaalaislaille.
Oikeustapauksia avattaessa huomataan, että huumausaine-, seksuaali- ja pahoinpitelyrikokset ovat yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle haittaavimmat rikokset, joista tehdään karkottamisesitys jo yksittäistapauksen jälkeen. Tutkielman perusteella huomataan myös, että pakolaisen osalta karkottaminen onnistuu vain, jos hänen pakolaisasemansa voidaan lakkauttaa eli toisin sanoen tilanteissa, joilla perusteita pakolaisasemalle ei todellisuudessa koskaan ollutkaan tai ne syyt ovat poistuneet, millä pakolaisasema oli alun perin myönnetty. Karkottamispäätös perustuu aina yksittäistapauksien kokonaisharkintaan, jossa huomioidaan lukuisia eri seikkoja, kuten oleskelun syy, kesto, perhesuhteet ja integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan. Yhtenäistä ja selvää päätösmallia karkottamiseen ei kokonaisharkinnan takia voida luoda.
Tämä tutkimus käsittelee sellaisen kolmannen maan kansalaisen karkottamista, joka on syyllistynyt ja tuomittu rikoksiin Suomessa. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, minkä tyyppinen rikollisuus johtaa vääjäämättä ulkomaalaisen maasta karkottamiseen, sekä mikä vaikutus on karkottamispäätöksessä rikosten laadulla ja määrällä, sekä mitkä seikat estävät kansainvälistä suojelua saavan ulkomaalaisen karkottamisen.
Tutkimus on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen, sillä aihetta tutkitaan kansallisten ja kansainvälisten normistojen sekä tietenkin oikeuskäytäntöjen pohjalta. Lähteinä käytetään lainsäädäntöä, lain valmis-teluaineistoa, oikeuskirjallisuutta, virallislähteitä sekä oikeuskäytäntöä. EU-lainsäädäntö ja ennakkoratkaisut antavat lisäksi tärkeän suuntaviivan kansalliselle ulkomaalaislaille.
Oikeustapauksia avattaessa huomataan, että huumausaine-, seksuaali- ja pahoinpitelyrikokset ovat yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle haittaavimmat rikokset, joista tehdään karkottamisesitys jo yksittäistapauksen jälkeen. Tutkielman perusteella huomataan myös, että pakolaisen osalta karkottaminen onnistuu vain, jos hänen pakolaisasemansa voidaan lakkauttaa eli toisin sanoen tilanteissa, joilla perusteita pakolaisasemalle ei todellisuudessa koskaan ollutkaan tai ne syyt ovat poistuneet, millä pakolaisasema oli alun perin myönnetty. Karkottamispäätös perustuu aina yksittäistapauksien kokonaisharkintaan, jossa huomioidaan lukuisia eri seikkoja, kuten oleskelun syy, kesto, perhesuhteet ja integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan. Yhtenäistä ja selvää päätösmallia karkottamiseen ei kokonaisharkinnan takia voida luoda.