Johtava, vastaava vai ihan tavallista hyvää työtä tekevä kuraattori? Tutkielma koulukuraattorien ammatillisesta asiantuntijuudesta ja oppilas- ja opiskelijahuoltolain vaikutuksista koulukuraattorien työhön
Sainio, Pia-Christine (2018)
2018
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tässä pro gradussa tutkitaan, millaisena koulukuraattorit kokevat ammatillisen asiantuntijuutensa suhteessa koulun sosiaalityön tehtäviin ja miten vuonna 2014 voimaan astunut Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki on vaikuttanut koulukuraattorien työhön. Tutkimus nojaa systeemiteoreettiseen viitekehykseen ja sosiaalityön asiantuntijuuden teorioihin. Tutkimus on luonteeltaan kvantitatiivinen tutkimus ja empiirinen aineisto hankittiin lähettämällä sähköpostilla kysely satunnaisesti valituille 143 koulukuraattorille, 113 paikkakunnalle. Tutkimukseen vastasi 89 koulukuraattoria esikoulusta toiselle asteelle ympäri suomea ja vastausprosentiksi saatiin 62 %. Tuloksia tarkasteltiin kokonaisuutena sekä vastaajien koulutustaustojen mukaan neljään eri pohjatutkintoon luokiteltuina.
Ammatillinen asiantuntijuus rakentuu koulutuksen ja kokemuksen tuomien tietojen ja taitojen sekä reflektiivisen työotteen, moniammatillisen yhteistyön sekä kollegiaalisen tuen kautta, jota ohjaavat sosiaalialan eettiset periaatteet ja arvot. Ammatillista asiantuntijuutta haastavat yksilölliset, yhteisölliset ja yhteiskunnalliset tarpeet, joihin koulukuraattorityössä on pyrittävä vastaamaan osana julkista sosiaalihuoltoa. Uusi Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki toi muutoksia opiskeluhuollon järjestämisen tapoihin ja vaikuttaen oppilashuoltohenkilökunnan rooleihin ja tehtäviin. Laissa koulukuraattori määritellään koulun sosiaalityön asiantuntijaksi, jonka ammatillista pätevyyttä kuvataan kuraattorin ja vastaavan kuraattorin nimikkeiden kautta ja joiden ammatillisesta kelpoisuudesta säädetään sosiaalialan ammattihenkilöitä koskevassa laissa.
Tulosten mukaan koulukuraattorit kokevat ammatillisen asiantuntijuutensa olevan vahvaa, joskin koulutustaustalla oli merkitystä ammatillisen asiantuntijuuden kokemiseen sekä työn vastaavuuteen. Koulukuraattorien ammatillinen asiantuntijuus näyttäytyy tulosten mukaan itsenäisenä koulun sosiaalityön asiantuntijuutena, jossa korostuu tietojen, taitojen ja kokemuksen hyödyntäminen, ammattieettiset arvot ja periaatteet, vuorovaikutuksellinen osaaminen, taito- ja kyky ymmärtää ihmiselämän monimutkaisuutta sekä yksilökohtaisen työn tekemisen vahvuus ja osaaminen. Kuraattoreilla on myös vahvaa asiantuntevaa osaamista verkostoihin ja yhteisöllisyyteen liittyen. Reflektion merkitys asiantuntijuuden, ammatillisen kasvun ja kehityksen mahdollistajana koettiin merkittävänä. Tulosten mukaan oppilas- ja opiskelijahuoltolaki on tuonut sekä positiivisia että negatiivisia muutoksia koulukuraattorityöhön. Muutokset näkyvät laintulkintojen epäselvyytenä, oppilashuollon pirstaleisuutena ja oppilashuollon toimijoiden epävarmuutena. Lain koettiin selkeyttäneen ammatillista identiteettiä, työtä ja asemaa oppilashuollossa. Koulukuraattorien kelpoisuussäädöksen aikaansaamista pidettiin yleisesti hyvänä asiana. Sosionomi ylempi (Amk) -tutkinnon suorittaneet pohtivat kelpoisuuttaan tehtävään, koska sitä ei laissa mainita. Vastaava kuraattori näyttää useassa kunnassa asemoituneen esimiehen asemaan, mutta vastaavan koulukuraattorin palveluiden järjestäminen oli epäselvää tai tutkimuksen tekovaiheessa kunnissa vielä kesken. Kuraattorin ja vastaavan kuraattorin keskinäistä työnjakoa oli tehty monissa kunnissa, mutta työtehtävien eroavaisuus koettiin lähinnä teoreettisena.
Ammatillinen asiantuntijuus rakentuu koulutuksen ja kokemuksen tuomien tietojen ja taitojen sekä reflektiivisen työotteen, moniammatillisen yhteistyön sekä kollegiaalisen tuen kautta, jota ohjaavat sosiaalialan eettiset periaatteet ja arvot. Ammatillista asiantuntijuutta haastavat yksilölliset, yhteisölliset ja yhteiskunnalliset tarpeet, joihin koulukuraattorityössä on pyrittävä vastaamaan osana julkista sosiaalihuoltoa. Uusi Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki toi muutoksia opiskeluhuollon järjestämisen tapoihin ja vaikuttaen oppilashuoltohenkilökunnan rooleihin ja tehtäviin. Laissa koulukuraattori määritellään koulun sosiaalityön asiantuntijaksi, jonka ammatillista pätevyyttä kuvataan kuraattorin ja vastaavan kuraattorin nimikkeiden kautta ja joiden ammatillisesta kelpoisuudesta säädetään sosiaalialan ammattihenkilöitä koskevassa laissa.
Tulosten mukaan koulukuraattorit kokevat ammatillisen asiantuntijuutensa olevan vahvaa, joskin koulutustaustalla oli merkitystä ammatillisen asiantuntijuuden kokemiseen sekä työn vastaavuuteen. Koulukuraattorien ammatillinen asiantuntijuus näyttäytyy tulosten mukaan itsenäisenä koulun sosiaalityön asiantuntijuutena, jossa korostuu tietojen, taitojen ja kokemuksen hyödyntäminen, ammattieettiset arvot ja periaatteet, vuorovaikutuksellinen osaaminen, taito- ja kyky ymmärtää ihmiselämän monimutkaisuutta sekä yksilökohtaisen työn tekemisen vahvuus ja osaaminen. Kuraattoreilla on myös vahvaa asiantuntevaa osaamista verkostoihin ja yhteisöllisyyteen liittyen. Reflektion merkitys asiantuntijuuden, ammatillisen kasvun ja kehityksen mahdollistajana koettiin merkittävänä. Tulosten mukaan oppilas- ja opiskelijahuoltolaki on tuonut sekä positiivisia että negatiivisia muutoksia koulukuraattorityöhön. Muutokset näkyvät laintulkintojen epäselvyytenä, oppilashuollon pirstaleisuutena ja oppilashuollon toimijoiden epävarmuutena. Lain koettiin selkeyttäneen ammatillista identiteettiä, työtä ja asemaa oppilashuollossa. Koulukuraattorien kelpoisuussäädöksen aikaansaamista pidettiin yleisesti hyvänä asiana. Sosionomi ylempi (Amk) -tutkinnon suorittaneet pohtivat kelpoisuuttaan tehtävään, koska sitä ei laissa mainita. Vastaava kuraattori näyttää useassa kunnassa asemoituneen esimiehen asemaan, mutta vastaavan koulukuraattorin palveluiden järjestäminen oli epäselvää tai tutkimuksen tekovaiheessa kunnissa vielä kesken. Kuraattorin ja vastaavan kuraattorin keskinäistä työnjakoa oli tehty monissa kunnissa, mutta työtehtävien eroavaisuus koettiin lähinnä teoreettisena.