Kolmannen sektorin verkostokumppanuus
Ikola, Rinna-Marika (2002)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Nykypäivän hallinnossa verkostoituminen on kasvava trendi niin kunnallisella, alueellisella, valtakunnallisella kuin kansainväliselläkin tasolla. Samalla tavoin verkostoituminen on trendi kaikilla yhteiskunnan sektoreilla: julkisella, yksityisellä ja kolmannella sektorilla. Kolmannen sektorin kytkeytyminen yhä kasvavissa määrin hyvinvoinnin tuottamiseen on lisännyt verkostoitumistarvetta etenkin julkisen sektorin ja kolmannen sektorin toimijoiden kesken.
Työn tarkoituksena oli tutkia kolmannen sektorin verkostokumppanuutta. Tutkin verkostokumppanuutta kahdella tasolla. Ensimmäinen taso oli kolmannen sektorin koko kumppanuuskentän kartoitus, jolloin selvitin tutkimukseen valittujen organisaatioiden verkostokumppanit, kumppanuuden laadun sekä verkostokumppanuudesta aiheutuvat edut ja ongelmat. Tutkimukseni toisena tasona oli eriyttää kolmannen sektorin verkostoituminen kumppanina erityisesti julkisen sektorin organisaatiot. Tutkimusongelmani olivat, mitä verkostokumppanuus tarkoittaa kolmannella sektorilla ja miksi kolmannen sektorin organi-saatiot ryhtyvät verkostokumppanuuteen. Tutkimukseen valitut organisaatiot olivat Vaasan Setlementtiyhdistys ry, Jupiter-säätiö ja Vaasanseudun sosiaalipsykiatrinen yhdistys. Kohdeorganisaatioissa haastattelin yhteensä viittätoista päättävän tason henkilöä. Haastattelumuotona käytin teemahaastattelua. Tutkimukseni pääkäsitteet ovat verkostoituminen, kumppanuus ja kolmas sektori.
Verkostokumppanuus kolmannella sektorilla oli laajaa sekä kumppaneiden määrää että yhteistyöasioita ajatellen. Avoimuus, luottamus ja henkilökemioiden sopivuus koettiin tärkeinä onnistuneen kumppanuuden edellytyksinä. Kolmas sektori hakee verkostokumppanuudesta eniten rahoitusta ja asiantuntijuuden lisääntymistä. Suurimmat verkostokumppanuuden ongelmat olivat informaation puute sekä rahoittajien omaama määräysvalta, kontrolli ja vaateet. Verkostokumppanuus ei ole heikentänyt organi-saatioiden omaa identiteettiä vaan lähestulkoon päinvastoin. Suurimmat erot kumppanuudessa julkisen sektorin organisaatioiden kanssa verrattuna kolmannen sektorin organisaatioiden keskinäiseen kumppanuuteen olivat julkiselta sektorilta saatu rahoitus ja toisaalta julkista sektoria sitovat lait ja säädökset. Yleisimmät julkisen sektorin organisaatioiden verkostokumppanuuteen liitetyt edut olivat rahoituksen turvaaminen sekä julkisen sektorin toiminnalle tuoma pitkäjänteisyyden ja uskottavuuden elementti. Lisäksi julkisella sektorilla toimivien ammattitaito ja kokemus koettiin erittäin tärkeinä etuina kumppanuusyhteistyötä arvioitaessa. Suurimmat ongelmat julkisen sektorin kanssa toimittaessa olivat organisaatioiden hitaus ja kankeus. Mahdolliset kiireen aiheuttamat tietokatkokset yhdistettiin myös julkisen sektorin organisaatioiden ongelmiksi kumppanuustoiminnan kannalta.
Kolmannen sektorin kohdeorganisaatioiden verkostokumppanuus on luonteeltaan luovaa kumppanuutta, jossa verkostokumppaneita haetaan kaikilta yhteiskunnan sektoreilta ja jopa oman toimisektorin ulkopuolelta. Yhteiskunnallisiin ongelmiin on tätä kautta pyritty löytämään täysin uusia toimintamuotoja ja kysymyksenasetteluja. Kolmannen sektorin verkostokumppanuus eri toimijoiden kanssa on myös luontevaa, ja huolimatta siitä, että julkisen sektorin kanssa tehtävän yhteistyön luonne on usein virallista, kumppanuudesta on tullut onnistunut käytäntö hoitaa kolmannen sektorin organisaatioiden kohderyhmien asioita. Kumppanuus julkisen sektorin organisaatioiden kanssa on hankalampaa kuin muiden sektoreiden toimijoiden kanssa, mutta ei niin hankalaa, että se rajoittaisi kumppaneiden määrää tai yleensäkin harjoitettavan yhteistyön määrää.
Työn tarkoituksena oli tutkia kolmannen sektorin verkostokumppanuutta. Tutkin verkostokumppanuutta kahdella tasolla. Ensimmäinen taso oli kolmannen sektorin koko kumppanuuskentän kartoitus, jolloin selvitin tutkimukseen valittujen organisaatioiden verkostokumppanit, kumppanuuden laadun sekä verkostokumppanuudesta aiheutuvat edut ja ongelmat. Tutkimukseni toisena tasona oli eriyttää kolmannen sektorin verkostoituminen kumppanina erityisesti julkisen sektorin organisaatiot. Tutkimusongelmani olivat, mitä verkostokumppanuus tarkoittaa kolmannella sektorilla ja miksi kolmannen sektorin organi-saatiot ryhtyvät verkostokumppanuuteen. Tutkimukseen valitut organisaatiot olivat Vaasan Setlementtiyhdistys ry, Jupiter-säätiö ja Vaasanseudun sosiaalipsykiatrinen yhdistys. Kohdeorganisaatioissa haastattelin yhteensä viittätoista päättävän tason henkilöä. Haastattelumuotona käytin teemahaastattelua. Tutkimukseni pääkäsitteet ovat verkostoituminen, kumppanuus ja kolmas sektori.
Verkostokumppanuus kolmannella sektorilla oli laajaa sekä kumppaneiden määrää että yhteistyöasioita ajatellen. Avoimuus, luottamus ja henkilökemioiden sopivuus koettiin tärkeinä onnistuneen kumppanuuden edellytyksinä. Kolmas sektori hakee verkostokumppanuudesta eniten rahoitusta ja asiantuntijuuden lisääntymistä. Suurimmat verkostokumppanuuden ongelmat olivat informaation puute sekä rahoittajien omaama määräysvalta, kontrolli ja vaateet. Verkostokumppanuus ei ole heikentänyt organi-saatioiden omaa identiteettiä vaan lähestulkoon päinvastoin. Suurimmat erot kumppanuudessa julkisen sektorin organisaatioiden kanssa verrattuna kolmannen sektorin organisaatioiden keskinäiseen kumppanuuteen olivat julkiselta sektorilta saatu rahoitus ja toisaalta julkista sektoria sitovat lait ja säädökset. Yleisimmät julkisen sektorin organisaatioiden verkostokumppanuuteen liitetyt edut olivat rahoituksen turvaaminen sekä julkisen sektorin toiminnalle tuoma pitkäjänteisyyden ja uskottavuuden elementti. Lisäksi julkisella sektorilla toimivien ammattitaito ja kokemus koettiin erittäin tärkeinä etuina kumppanuusyhteistyötä arvioitaessa. Suurimmat ongelmat julkisen sektorin kanssa toimittaessa olivat organisaatioiden hitaus ja kankeus. Mahdolliset kiireen aiheuttamat tietokatkokset yhdistettiin myös julkisen sektorin organisaatioiden ongelmiksi kumppanuustoiminnan kannalta.
Kolmannen sektorin kohdeorganisaatioiden verkostokumppanuus on luonteeltaan luovaa kumppanuutta, jossa verkostokumppaneita haetaan kaikilta yhteiskunnan sektoreilta ja jopa oman toimisektorin ulkopuolelta. Yhteiskunnallisiin ongelmiin on tätä kautta pyritty löytämään täysin uusia toimintamuotoja ja kysymyksenasetteluja. Kolmannen sektorin verkostokumppanuus eri toimijoiden kanssa on myös luontevaa, ja huolimatta siitä, että julkisen sektorin kanssa tehtävän yhteistyön luonne on usein virallista, kumppanuudesta on tullut onnistunut käytäntö hoitaa kolmannen sektorin organisaatioiden kohderyhmien asioita. Kumppanuus julkisen sektorin organisaatioiden kanssa on hankalampaa kuin muiden sektoreiden toimijoiden kanssa, mutta ei niin hankalaa, että se rajoittaisi kumppaneiden määrää tai yleensäkin harjoitettavan yhteistyön määrää.