Innovation Capabilities, Design and Cutting Edge : Innovative Growth in the 21st Century

Abstract

This dissertation examines the capability of intangible assets and design competences to predict innovations. The first essay examines how design competences at different innovation stages support new product development. Literature has discussed this theoretically but empirical research is limited. The essay performs a qualitative study to illustrate how design can be used in innovation and develops a novel concept, design scale, and uses it in analyzing innovativeness with the Danish Community Innovation Survey (CIS). The second essay links CIS to register data, from where intangible assets are calculated. The essay tests if intangible assets can predict product and process innovations in order to contribute to the validation of intangible assets literature. The essay finds support for using intangibles as innovation capability measure. The third essay explains Finnish and Danish productivity during and after the financial crisis with intangible assets. During the financial crises, the Danish firms had an increase in organizational capital assets, while the opposite was true in Finland. Yet, research and development assets have larger impact on Finnish firms’ productivity than on the Danish firms’ productivity, which have comparative advantage in organizational capital assets. The fourth essay examines if intangible assets, i.e., innovation capabilities, and employees with design education can predict firm’s high growth. High growth is important to policy makers as these exceptionally fast growing firms typically create a large share of new jobs. To measure high growth, the essay uses Birch index and finds that the results depend on the business cycle; an example is the share of designers with negative or insignificant coefficient during recession but a positive and significant coefficient in all other periods. Yet, organizational capital assets have significant and positive coefficient in all periods. Keywords

Tässä väitöskirjassa tarkastellaan aineettoman pääoman ja muotoilu-osaamisen vaikutusta niin innovaatioihin kuin yrityksien tuottavuuteen ja yrityksen nopeaan kasvuun. Ensimmäinen essee tarkastelee kuinka muotoilu-osaaminen eri vaiheissa innovaatioprosessia vaikuttaa uusien tuotteiden kehittämiseen. Kirjallidessa on teoreettista keskustelua muotoilun ja muotoilu-osaamisen vaikutuksesta innovaatioihin mutta empiiristä tutkimusta on toistaiseksi vähän. Essee luo uuden konseptin, design-skaalan, jonka avulla designin suhdetta innovaatioihin tarkastellaan CIS-kyselyaineiston avulla. Toisessa esseessä yhdistetään kyselyaineisto rekisteridataan, josta aineeton pääoma lasketaan. Tutkimuksessa testataan, selittääkö aineeton pääoma tulevia tuote- ja prosessi-innovaatioita. Essee toisin sanoen pyrkii validoimaan aineettoman pääoman käyttöä innovaatiokyvykkyysmittarina. Tuloksien perusteella aineeton pääoma on toimiva innovaatiokyvykkyysmittari. Kolmannessa esseessä aineetonta pääomaa käytetään Suomen ja Tanskan tuottavuuserojen selittäjänä. Finanssikriisin aikana tanskalaiset yritykset lisäsivät organisaatiopääomaa, kun taas suomalaiset yritykset vähensivät sitä. Toisaalta suomalaisien yrityksien tuottavuus hyötyi tanskalaisia enemmän tuotekehityspääomasta. Tanskalaisten yrityksien suhteellinen etu on organisaatiopääomassa. Neljännessä esseessä selvitetään, auttaako aineeton pääoma yrityksen korkeaa kasvua. Tulokset riippuvat jonkin verran suhdanteesta, esimerkiksi hidastuneessa syklissa muotoilijoiden osuus ei tue nopeaa kasvua, toisin kuin noususuhdanteissa. Toisaalta, organisaatiopääoma tukee tuloksien mukaan nopeaa kasvua kaikissa suhdanteissa.