Työuran merkitykselliset tapahtumat ja kasvu johtajaksi sairaalaorganisaatiossa

Tässä väitöstutkimuksessa tutkitaan sairaalaorganisaatiossa toimivien johtajien kertomuksia merkityksellisistä työuran tapahtumista ja kasvusta johtajaksi. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä johtajana kehittymiseen vaikuttavista tilanteista ja tapahtumista sekä johtamistyön motivaatiolähteistä. Tutkimuksen tarkoituksena on osaltaan vastata sairaaloiden tarpeeseen löytää ja sitouttaa johtamistyöstä motivoituneita johtajia. Väitöstutkimuksen pääkysymys on, miten yliopistosairaalan keski- ja ylimpään johtoon kuuluvat tutkittavat kuvaavat työ- ja johtamisuraansa ja erityisesti johtajana kehittymisen kannalta merkityksellisiksi kokemiaan työuran tapahtumia. Alakysymykset ovat, miten työuran tapahtumat ja kokemukset niistä ovat toimineet oppimisen ja kehittymisen lähteinä, mitkä seikat ovat tukeneet tai estäneet kasvua johtajaksi sekä miten tutkittavat kuvaavat kasvuaan johtajarooliin ja johtajuusidentiteettiään. Tulkitsevan tapaustutkimuksen aineisto on koottu haastattelemalla Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS)/HUS Helsingin yliopistollisen sairaalan keski- ja ylimpään johtoon kuuluvia pääasiassa ylilääkäri- ja ylihoitajataustaisia henkilöitä. Aineisto koostuu 22 teemahaastattelusta, analyysi pohjautuu narratiivien analyysiin. Väitöstutkimuksen päätulos on, että merkityksellisiksi koetuista työuran tapahtumista on löydettävissä sekä ammattiryhmästä riippumattomia että ammattiryhmäsidonnaisia tapahtumia. Johtamistyön erilaiset motivaatiolähteet nousevat tutkimustuloksina esiin. Niiden pohjalta on tunnistettavissa alustavia kasvukertomusten tyyppejä, joita kirjoittaja kutsuu ”viideksi prototyypiksi”. Haastatellut henkilöt ovat pääosin aktiivisesti hakeutuneet johtamistehtävään. He pohtivat substanssiosaamisen ja sen jatkuvan ylläpitämisen merkitystä tuoden esiin erilaisia näkökulmia. Professiopohjaisen tarkastelun kannustamana kirjoittaja ehdottaa johtamisprofessioon liittyvän keskustelun nostamista lääkäri- ja hoitajaprofessiokeskusteluiden rinnalle sairaalaorganisaatioissa.