Learning practices in long-term university-industry relationships
Kunttu, Leena (2019-05-29)
Kunttu, Leena
Vaasan yliopisto
29.05.2019
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-476-868-9
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-476-868-9
Kuvaus
vertaisarvioitu
Tiivistelmä
This dissertation analyzes the practices of relationship learning in university-industry relationships (UIRs). The empirical work is based on four articles, each presenting qualitative comparative case studies of collaborative relationships between industrial companies and academic research institutions in Finland. The case studies analyze the learning and joint knowledge creation, taking place in UIRs from different viewpoints. As a result of the case studies, the dissertation presents a variety of collaborative practices and mechanisms that facilitate learning in UIRs. As another main result, the dissertation suggests practices that help the UIR partners to overcome organizational barriers of university-industry collaboration. In this manner, the dissertation contributes to the literature on UIR collaboration, relationship learning in UIR context, as well as learning practices.
The findings of the dissertation reveal that the building of relational trust on personal level, adaptation to the partner’s processes, and seeking consensus on the utilization of the jointly achieved research results are the main processes, which help partners to lower the barriers of the collaboration. The results highlight the role of boundary actors as facilitators of the relationship learning process. In addition, the results of the study also highlight several relational practices, which are able to help both academics and industrial actors to engage in a long-term collaboration, and enable successful relationship learning and knowledge creation and in their collaborative relationships. Tämä väitöskirja analysoi suhdeoppimisen käytäntöjä yliopistojen ja yritysten välisissä yhteistyösuhteissa. Väitöskirjan tulokset on esitetty neljässä artikkelissa, jotka tutkivat yhteisen oppimisen ja tiedon luomisen näkökulmia yritys-yliopistosuhteissa. Pääasiallinen tutkimusmenetelmä kaikissa artikkeleissa on haastatteluihin perustuva laadullinen tapaustutkimus. Väitöskirjan teoreettinen viitekehys perustuu suhdeoppimisen teorioihin. Tapaustutkimusten tuloksena esitetään joukko yhteistä oppimista yritys-yliopistosuhteissa edistäviä käytäntöjä. Toisena keskeisenä tuloksena työ esittää käytäntöjä, joiden avulla osapuolet voivat päästä yli yhteistyötä haittaavista organisatorisista esteistä. Työn teoreettinen kontribuutio sijoittuu yritys-yliopistoyhteistyön, suhdeoppimisen sekä oppimisen käytäntöjen tutkimusalueille.
Työn tulokset osoittavat, että henkilötason luottamus, osapuolten sopeutuminen toistensa prosesseihin sekä pyrkimys yhteisymmärrykseen yhteisten tutkimustulosten hyödyntämisessä ovat keskeisiä prosesseja, joilla osapuolet voivat alentaa yhteistyön esteitä. Tuloksissa nousee myös esiin suhteen yhteyshenkilöiden keskeinen rooli sillan rakentajina osapuolten välille. Väitöskirjan keskeisenä havaintona tuodaan esiin joukko yhteistyön käytäntöjä, joiden avulla yliopistojen ja yritysten edustajat voivat sitoutua pitkäaikaiseen yhteistyösuhteeseen ja edistää yhteistä oppimista ja uuden tiedon luomista tässä suhteessa.
The findings of the dissertation reveal that the building of relational trust on personal level, adaptation to the partner’s processes, and seeking consensus on the utilization of the jointly achieved research results are the main processes, which help partners to lower the barriers of the collaboration. The results highlight the role of boundary actors as facilitators of the relationship learning process. In addition, the results of the study also highlight several relational practices, which are able to help both academics and industrial actors to engage in a long-term collaboration, and enable successful relationship learning and knowledge creation and in their collaborative relationships.
Työn tulokset osoittavat, että henkilötason luottamus, osapuolten sopeutuminen toistensa prosesseihin sekä pyrkimys yhteisymmärrykseen yhteisten tutkimustulosten hyödyntämisessä ovat keskeisiä prosesseja, joilla osapuolet voivat alentaa yhteistyön esteitä. Tuloksissa nousee myös esiin suhteen yhteyshenkilöiden keskeinen rooli sillan rakentajina osapuolten välille. Väitöskirjan keskeisenä havaintona tuodaan esiin joukko yhteistyön käytäntöjä, joiden avulla yliopistojen ja yritysten edustajat voivat sitoutua pitkäaikaiseen yhteistyösuhteeseen ja edistää yhteistä oppimista ja uuden tiedon luomista tässä suhteessa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [504]