Essays on financial stability and bank ownership type
Meriläinen, Jari-Mikko (2017)
Meriläinen, Jari-Mikko
Vaasan yliopisto
2017
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-476-785-9
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-476-785-9
Kuvaus
vertaisarvioitu
Tiivistelmä
Väitöskirja koostuu neljästä esseestä, jotka käsittelevät eri näkökulmista finanssisektorin vakautta ja syklisyyttä. Ensimmäisessä esseessä tutkin pankin omistusmuodon vaikutusta luottokannan kasvuun vuosien 2008–2009 finanssikriisin ja sitä seuranneen Euroopan velkakriisin aikana. Tutkimuksessa pankin omistusmuotoja ovat liikepankit, osuuskuntamuotoiset pankit, yksityiset säästöpankit ja julkisomisteiset säästöpankit. Regressiotulokset osoittavat, että sekä vuosien 2008–2009 finanssikriisi että Euroopan velkakriisi aiheuttivat rajun negatiivisen shokin Länsi-Euroopan pankkien luottokannan kasvuun. Tätä shokkia lievensivät osuuskuntamuotoiset pankit ja säästöpankit, joiden luottokannan kasvu joko hiipui selvästi vähemmän kuin liikepankkien kasvu tai pysyi kriisivuosina kriisiä edeltäneellä tasolla.
Toisessa esseessä tutkin pankin omistusmuodon vaikutusta luottotappiovarausten syklisyyteen ja ajantasaisuuteen. Regressiotulosten mukaan pankkien luottotappiovaraukset sisältävät suhdanteista riippuvaisen, harkintaperusteisen komponentin, joka supistuu nousukausina ja kasvaa taantumissa. Osuuskuntamuotoisten pankkien luottotappiovaraukset ovat selvästi vähemmän riippuvaisia suhdannevaihteluista kuin muiden omistusmuotojen luottotappiovaraukset. Tämän todennäköisesti selittää osuuskuntamuotoisten pankkien oman pääoman rakenne, joka on osin vaihtuvaa. Se luo osuuskuntamuotoisille pankeille kannustimet suojata pääomaansa. Luottotappiovarausten ajantasaisuutta koskevien tulosten perusteella osuuskuntamuotoisten pankkien ja säästöpankkien luottotappiovaraukset ovat enemmän eteenpäin katsovia kuin liikepankkien luottotappiovaraukset.
Kolmannessa esseessä tutkin Espanjan dynaamista luottotappiovarausjärjestelmää. Järjestelmä otettiin käyttöön vuonna 2000 ja sen pääasiallisena tavoitteena on lieventää luottotappiovarausten syklisyyttä. Tutkimustulosten perusteella voi todeta, että Espanjan järjestelmä onnistui pienissä määrin vähentämään luottotappiovarausten riippuvuutta suhdanteeseen. Luottotappioita varten kerätyt reservit olivat kuitenkin liian pienet suhteutettuna Espanjan pankkijärjestelmän tappioihin vuosien 2008–2013 aikana. Sen vuoksi järjestelmä ei lopulta kyennyt vähentämään luottotappiovarausten syklisyyttä niin, että lopputulos poikkeaisi merkitsevästi muista Länsi-Euroopan maista. Espanjan liikepankit eivät olleet länsieurooppalaisia vastineitaan alttiimpia talousvaikeuksille, vaan Espanjan pankkikriisi oli ennen kaikkea säästöpankkikriisi.
Neljännessä esseessä tutkin pankkien rahoitusstrategioita. Erityisinä mielenkiinnon kohteina ovat ns. vakaan rahoituksen lähteet. Tulosten mukaan suuret pankit ovat rahoitusrakenteeltaan epävakaita. Tutkimustulokset osoittavat, että Länsi-Euroopan osuuskuntamuotoisten pankkien ja yksityisten säästöpankkien rahoitus on keskimäärin vakaampaa kuin liikepankkien ja julkisomisteisten säästöpankkien.
Toisessa esseessä tutkin pankin omistusmuodon vaikutusta luottotappiovarausten syklisyyteen ja ajantasaisuuteen. Regressiotulosten mukaan pankkien luottotappiovaraukset sisältävät suhdanteista riippuvaisen, harkintaperusteisen komponentin, joka supistuu nousukausina ja kasvaa taantumissa. Osuuskuntamuotoisten pankkien luottotappiovaraukset ovat selvästi vähemmän riippuvaisia suhdannevaihteluista kuin muiden omistusmuotojen luottotappiovaraukset. Tämän todennäköisesti selittää osuuskuntamuotoisten pankkien oman pääoman rakenne, joka on osin vaihtuvaa. Se luo osuuskuntamuotoisille pankeille kannustimet suojata pääomaansa. Luottotappiovarausten ajantasaisuutta koskevien tulosten perusteella osuuskuntamuotoisten pankkien ja säästöpankkien luottotappiovaraukset ovat enemmän eteenpäin katsovia kuin liikepankkien luottotappiovaraukset.
Kolmannessa esseessä tutkin Espanjan dynaamista luottotappiovarausjärjestelmää. Järjestelmä otettiin käyttöön vuonna 2000 ja sen pääasiallisena tavoitteena on lieventää luottotappiovarausten syklisyyttä. Tutkimustulosten perusteella voi todeta, että Espanjan järjestelmä onnistui pienissä määrin vähentämään luottotappiovarausten riippuvuutta suhdanteeseen. Luottotappioita varten kerätyt reservit olivat kuitenkin liian pienet suhteutettuna Espanjan pankkijärjestelmän tappioihin vuosien 2008–2013 aikana. Sen vuoksi järjestelmä ei lopulta kyennyt vähentämään luottotappiovarausten syklisyyttä niin, että lopputulos poikkeaisi merkitsevästi muista Länsi-Euroopan maista. Espanjan liikepankit eivät olleet länsieurooppalaisia vastineitaan alttiimpia talousvaikeuksille, vaan Espanjan pankkikriisi oli ennen kaikkea säästöpankkikriisi.
Neljännessä esseessä tutkin pankkien rahoitusstrategioita. Erityisinä mielenkiinnon kohteina ovat ns. vakaan rahoituksen lähteet. Tulosten mukaan suuret pankit ovat rahoitusrakenteeltaan epävakaita. Tutkimustulokset osoittavat, että Länsi-Euroopan osuuskuntamuotoisten pankkien ja yksityisten säästöpankkien rahoitus on keskimäärin vakaampaa kuin liikepankkien ja julkisomisteisten säästöpankkien.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [494]