Essays on financial stability and bank ownership type

Abstract

Väitöskirja koostuu neljästä esseestä, jotka käsittelevät eri näkökulmista finanssisektorin vakautta ja syklisyyttä. Ensimmäisessä esseessä tutkin pankin omistusmuodon vaikutusta luottokannan kasvuun vuosien 2008–2009 finanssikriisin ja sitä seuranneen Euroopan velkakriisin aikana. Tutkimuksessa pankin omistusmuotoja ovat liikepankit, osuuskuntamuotoiset pankit, yksityiset säästöpankit ja julkisomisteiset säästöpankit. Regressiotulokset osoittavat, että sekä vuosien 2008–2009 finanssikriisi että Euroopan velkakriisi aiheuttivat rajun negatiivisen shokin Länsi-Euroopan pankkien luottokannan kasvuun. Tätä shokkia lievensivät osuuskuntamuotoiset pankit ja säästöpankit, joiden luottokannan kasvu joko hiipui selvästi vähemmän kuin liikepankkien kasvu tai pysyi kriisivuosina kriisiä edeltäneellä tasolla.

Toisessa esseessä tutkin pankin omistusmuodon vaikutusta luottotappiovarausten syklisyyteen ja ajantasaisuuteen. Regressiotulosten mukaan pankkien luottotappiovaraukset sisältävät suhdanteista riippuvaisen, harkintaperusteisen komponentin, joka supistuu nousukausina ja kasvaa taantumissa. Osuuskuntamuotoisten pankkien luottotappiovaraukset ovat selvästi vähemmän riippuvaisia suhdannevaihteluista kuin muiden omistusmuotojen luottotappiovaraukset. Tämän todennäköisesti selittää osuuskuntamuotoisten pankkien oman pääoman rakenne, joka on osin vaihtuvaa. Se luo osuuskuntamuotoisille pankeille kannustimet suojata pääomaansa. Luottotappiovarausten ajantasaisuutta koskevien tulosten perusteella osuuskuntamuotoisten pankkien ja säästöpankkien luottotappiovaraukset ovat enemmän eteenpäin katsovia kuin liikepankkien luottotappiovaraukset.

Kolmannessa esseessä tutkin Espanjan dynaamista luottotappiovarausjärjestelmää. Järjestelmä otettiin käyttöön vuonna 2000 ja sen pääasiallisena tavoitteena on lieventää luottotappiovarausten syklisyyttä. Tutkimustulosten perusteella voi todeta, että Espanjan järjestelmä onnistui pienissä määrin vähentämään luottotappiovarausten riippuvuutta suhdanteeseen. Luottotappioita varten kerätyt reservit olivat kuitenkin liian pienet suhteutettuna Espanjan pankkijärjestelmän tappioihin vuosien 2008–2013 aikana. Sen vuoksi järjestelmä ei lopulta kyennyt vähentämään luottotappiovarausten syklisyyttä niin, että lopputulos poikkeaisi merkitsevästi muista Länsi-Euroopan maista. Espanjan liikepankit eivät olleet länsieurooppalaisia vastineitaan alttiimpia talousvaikeuksille, vaan Espanjan pankkikriisi oli ennen kaikkea säästöpankkikriisi.

Neljännessä esseessä tutkin pankkien rahoitusstrategioita. Erityisinä mielenkiinnon kohteina ovat ns. vakaan rahoituksen lähteet. Tulosten mukaan suuret pankit ovat rahoitusrakenteeltaan epävakaita. Tutkimustulokset osoittavat, että Länsi-Euroopan osuuskuntamuotoisten pankkien ja yksityisten säästöpankkien rahoitus on keskimäärin vakaampaa kuin liikepankkien ja julkisomisteisten säästöpankkien.

This dissertation consists of four empirical essays. Each essay focuses on a distinct aspect of financial stability and cyclicality in the Western European banking sector. The first essay examines the role of bank ownership type in lending growth during the 2008–2009 financial crisis and the 2010–2013 sovereign debt crisis. The bank ownership types considered are commercial banks, cooperative banks, private savings banks and publicly owned savings banks. The regression results suggest that these two crises caused negative shocks to lending growth. These shocks were mitigated by stakeholder banks whose lending growth decreased significantly less than that of commercial banks or remained at pre-crisis levels during the crisis periods.

The second essay considers the role of bank ownership type in the cyclicality of loan loss provisions (LLPs) and in the timeliness of provisioning. Additionally, this study examines the cyclicality of loan impairment. The results suggest that, in general, LLPs have a cyclical discretionary component that decreases during booms and increases during recessions. However, this cyclical component of LLPs is much smaller in cooperative banks than in other bank ownership types. This may be explained by the variable nature of their capital. Moreover, all the stakeholder banks allocate timelier LLPs than do commercial banks. Furthermore, loan impairment is less cyclical for savings banks than for commercial banks and cooperative banks.

The third essay investigates Spain’s dynamic loan loss provisioning system. The system was introduced in 2000, and its primary objective is to reduce the cyclicality of LLPs. The results suggest that the Spanish system succeeded, to some extent, in reducing the cyclicality of provisions. However, the dynamic reserves were exhausted within the first crisis year. As a result, the system was ultimately unable to smooth the cyclical pattern of LLPs. Consequently, the system did not improve the solvency of Spanish financial institutions. Spanish savings banks in particular failed during the 2008–2013 crisis period.

The fourth essay examines bank funding strategies. In particular, I examine customer deposits, long-term liabilities and equity, which are sources of stable funding according to the requirements of the net stable funding ratio (NSFR). Moreover, this study examines the funding profiles of Western European stakeholder banks. The results show that bank size is an important determinant of funding stability and that large banks have, on average, less stable funding profiles than do smaller banks. This result is mostly explained by the use of customer deposit funding, the source that is preferred by small banks. Moreover, the funding profiles of cooperative banks and private savings banks are more stable than those of commercial banks and publicly owned savings banks.