Työmotivaatio terveydenhuollossa: Tapaustutkimus seitsemässä kirurgisessa yksikössä
Aaltonen, Jutta (2008)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Suurien ikäluokkien jääminen pois työelämästä ja moniongelmaisten potilaiden määrän lisääntyminen tuovat jatkossa haastetta terveydenhuollon kehitykselle ja toiminnalle. Hoitohenkilöstön työtä on pidetty aina kutsumustyönä, mutta nykyajan koulutus jo suuntaa henkilöstön ajatuksia toisaalle. Ammatin arvokkuutta, vastuullisuutta ja tärkeyttä korostetaan, eikä sitä nykyään enää pidetä pelkästään kutsumusammattina. Näiden tekijöiden huomioon ottaminen yhdessä hoitotyön kehityksen kanssa luovat haasteita tulevaisuuden päättäjille, joiden pitää kyetä tarjoamaan hoitohenkilöstölle jatkossakin haastava ja monella tapaa motivoiva työympäristö.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää työmotivaatiota terveydenhuollossa hoitohenkilöstön näkökulmasta. Mielenkiinnon kohteena olivat henkilöstön käsitykset omasta työmotivaatiostaan sekä eri tekijät, joiden koettiin siihen vaikuttavan. Yksityiskohtaisemmat tavoitteet eli tutkimusongelmat olivat selvittää, mitä tarkoitetaan työmotivaatiolla terveydenhuollossa, millaisena terveydenhuollon henkilöstö kokee työmotivaationsa, mitkä tekijät vaikuttavat henkilöstön työmotivaatioon sekä mitä voitaisiin tehdä työmotivaatiota heikentäville tekijöille tai miten työmotivaatiota voidaan parantaa. Tutkimuksen teoreettisessa osassa pyritään syvällisesti selvittämään työmotivaatiota käsitteenä, sekä niitä tekijöitä, joiden on aiemmissa tutkimuksissa todettu vaikuttavan työmotivaation ja työtyytyväisyyden kokemiseen. Empiirinen osa tutkimusta keskittyy tutkimustulosten purkuun ja työmotivaatiota selittävien tekijöiden esittämiseen tutkitussa kohteessa.
Tutkimusaineisto kerättiin tutkimusongelmien pohjalta tehdyn kyselylomakkeen avulla, eli aineiston keruutapa oli kvantitatiivinen. Tässä tutkimuksessa hoitohenkilöstöön luettiin kuuluviksi ainoastaan sairaanhoitajat, perus- ja lähihoitajat ja muun hoitoalan koulutuksen saaneet työntekijät. Lääkärit ja sairaala-apulaiset rajattiin tutkimuksen ulkopuolelle muista poikkeavan koulutuksen ja toimenkuvan takia. Kysely suoritettiin Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiriin kuuluvissa seitsemässä eri yksikössä. Yksiköt eivät olleet sattumanvaraisesti valittuja, vaan yhdessä yksiköiden ylihoitajan kanssa mietittyjä. Yksiköiden valintaperusteena oli niiden samankaltainen toimenkuva. Kaikki yksiköt kuuluivat saman klinikan alaisuuteen ja toimivat vuodeosastoina. Kaikki tutkimukseen osallistuneet tekivät kolmivuorotyötä. Kyselyn vastausprosentti oli 86 %, N= 129.
Kyselyn tulokset osoittivat hoitohenkilöstön omaavan suhteellisen hyvän työmotivaation. Kyselyyn osallistuneiden hoitajien taustatekijöillä, kuten iällä, ammatilla ja työssäoloajalla ei havaittu olevan vaikutusta työmotivaatioon. Koko joukon motivaatiolleen antama keskiarvo asteikolla 4¬¬-10 oli 7,9. Motivaatiota heikentäviä tekijöitä olivat tutkimuksen mukaan esimerkiksi täydennyskoulutuksen vähäisyys sekä mahdollisuudet vaikuttaa omaan työtahtiin ja työn määrään. Tästä johtuen työstä saatava autonomian tunne heikkenee. Tärkeimmät työmotivaatioon positiivisesti vaikuttavat tekijät olivat työstä saatavat onnistumisen kokemukset, työpaikan ilmapiirin avoimuus sekä työpaikalla vallitsevat hyvät henkilösuhteet, etenkin esimiehen tasapuolisuus arvioitiin tärkeäksi tekijäksi. Tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettävissä koko terveydenhuoltoon sen pienen otoksen takia. Tuloksia voidaan kuitenkin pitää suuntaa antavina. Toivottavasti ne ovat herättäneet ja herättävät ajatuksia itse tutkittavissa mutta myös tutkimuksen lukijoissa.
Tutkimuksen avainsanat: Terveydenhuolto, työmotivaatio, kannustava työilmapiiri, hoitotyö
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää työmotivaatiota terveydenhuollossa hoitohenkilöstön näkökulmasta. Mielenkiinnon kohteena olivat henkilöstön käsitykset omasta työmotivaatiostaan sekä eri tekijät, joiden koettiin siihen vaikuttavan. Yksityiskohtaisemmat tavoitteet eli tutkimusongelmat olivat selvittää, mitä tarkoitetaan työmotivaatiolla terveydenhuollossa, millaisena terveydenhuollon henkilöstö kokee työmotivaationsa, mitkä tekijät vaikuttavat henkilöstön työmotivaatioon sekä mitä voitaisiin tehdä työmotivaatiota heikentäville tekijöille tai miten työmotivaatiota voidaan parantaa. Tutkimuksen teoreettisessa osassa pyritään syvällisesti selvittämään työmotivaatiota käsitteenä, sekä niitä tekijöitä, joiden on aiemmissa tutkimuksissa todettu vaikuttavan työmotivaation ja työtyytyväisyyden kokemiseen. Empiirinen osa tutkimusta keskittyy tutkimustulosten purkuun ja työmotivaatiota selittävien tekijöiden esittämiseen tutkitussa kohteessa.
Tutkimusaineisto kerättiin tutkimusongelmien pohjalta tehdyn kyselylomakkeen avulla, eli aineiston keruutapa oli kvantitatiivinen. Tässä tutkimuksessa hoitohenkilöstöön luettiin kuuluviksi ainoastaan sairaanhoitajat, perus- ja lähihoitajat ja muun hoitoalan koulutuksen saaneet työntekijät. Lääkärit ja sairaala-apulaiset rajattiin tutkimuksen ulkopuolelle muista poikkeavan koulutuksen ja toimenkuvan takia. Kysely suoritettiin Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiriin kuuluvissa seitsemässä eri yksikössä. Yksiköt eivät olleet sattumanvaraisesti valittuja, vaan yhdessä yksiköiden ylihoitajan kanssa mietittyjä. Yksiköiden valintaperusteena oli niiden samankaltainen toimenkuva. Kaikki yksiköt kuuluivat saman klinikan alaisuuteen ja toimivat vuodeosastoina. Kaikki tutkimukseen osallistuneet tekivät kolmivuorotyötä. Kyselyn vastausprosentti oli 86 %, N= 129.
Kyselyn tulokset osoittivat hoitohenkilöstön omaavan suhteellisen hyvän työmotivaation. Kyselyyn osallistuneiden hoitajien taustatekijöillä, kuten iällä, ammatilla ja työssäoloajalla ei havaittu olevan vaikutusta työmotivaatioon. Koko joukon motivaatiolleen antama keskiarvo asteikolla 4¬¬-10 oli 7,9. Motivaatiota heikentäviä tekijöitä olivat tutkimuksen mukaan esimerkiksi täydennyskoulutuksen vähäisyys sekä mahdollisuudet vaikuttaa omaan työtahtiin ja työn määrään. Tästä johtuen työstä saatava autonomian tunne heikkenee. Tärkeimmät työmotivaatioon positiivisesti vaikuttavat tekijät olivat työstä saatavat onnistumisen kokemukset, työpaikan ilmapiirin avoimuus sekä työpaikalla vallitsevat hyvät henkilösuhteet, etenkin esimiehen tasapuolisuus arvioitiin tärkeäksi tekijäksi. Tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettävissä koko terveydenhuoltoon sen pienen otoksen takia. Tuloksia voidaan kuitenkin pitää suuntaa antavina. Toivottavasti ne ovat herättäneet ja herättävät ajatuksia itse tutkittavissa mutta myös tutkimuksen lukijoissa.
Tutkimuksen avainsanat: Terveydenhuolto, työmotivaatio, kannustava työilmapiiri, hoitotyö