Dismantling Colonial Masculinities: The Transformation of Male Characters in Kipling and Greene
Huhta, Jussi (2007)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tässä Pro gradu -työssä selvitetään, miten kolonialismin maskuliinisuus on muuttunut neokolonialistiseksi maskuliinisuudeksi. Tutkimuksessa käytettiin Rudyard Kipling eri tekstejä esimerkkeinä kolonialistisesta maskuliinisuudesta sekä Graham Greenen kirjaa Our Man in Havana, jonka hahmoihin ja kerrontaan Kiplingin töitä verrattiin. Kiplingin maskuliinisuus todettiin vertaamalla tekstejä lähinnä John Beynonin ja Jopi Nymanin teorioihin imperialistisesta miehestä ja sen muuttumisesta.
Koska maskuliinisuus, niin kuin feminiinisyyskin, on kulttuurisidonnaista, on sen muutos sidoksissa kulttuurin muutokseen ja näin asteittaista. Länsimainen kulttuuri kehittyi maskuliinisuutta korostavaksi samanaikaisesti kolonialismin kanssa, joten kulttuuriset standardit ja ideologia 1900-luvun lopun Englannissa olivat korostetun maskuliinisia. Niinpä kolonialistinen maskuliinisuus näkyy paitsi Kiplingin mieshahmoissa niin myös kerronnassa. Kiplingissä ja Greenessä tarinat on kerrottu miehen tai miesten näkökulmasta, joten myös kerronta on maskuliinisesti korostunut. Tämän takia Greenessä näkyvää kerronnan muutosta voi pitää myös maskuliinisuuden muutoksena.
Kirjassaan Nyman korostaa 1900-luvun alun kirjallisuuden mieshahmojen individualismia. Verrattaessa analysoitaviin kirjoihin tämä individualismi ja sen arvot ovat huomattavasti lähempänä Kiplingiä kuin Greeneä. Kiplingissä päähenkilöt ovat individualisteja mutta silti lojaaleja auktoriteetille ja kolonialistiselle hallinnolle, kun taas Greenessä päähenkilöt ovat autonomisia ja vastustavat nationalismia, mutta tuntevat olevansa vastuussa läheisistään. Erityisesti perheen korostuminen on merkittävä muutos, sillä Kipling selkeästi vähättelee perheen ja ihmissuhteiden merkitystä.
Koska maskuliinisuus, niin kuin feminiinisyyskin, on kulttuurisidonnaista, on sen muutos sidoksissa kulttuurin muutokseen ja näin asteittaista. Länsimainen kulttuuri kehittyi maskuliinisuutta korostavaksi samanaikaisesti kolonialismin kanssa, joten kulttuuriset standardit ja ideologia 1900-luvun lopun Englannissa olivat korostetun maskuliinisia. Niinpä kolonialistinen maskuliinisuus näkyy paitsi Kiplingin mieshahmoissa niin myös kerronnassa. Kiplingissä ja Greenessä tarinat on kerrottu miehen tai miesten näkökulmasta, joten myös kerronta on maskuliinisesti korostunut. Tämän takia Greenessä näkyvää kerronnan muutosta voi pitää myös maskuliinisuuden muutoksena.
Kirjassaan Nyman korostaa 1900-luvun alun kirjallisuuden mieshahmojen individualismia. Verrattaessa analysoitaviin kirjoihin tämä individualismi ja sen arvot ovat huomattavasti lähempänä Kiplingiä kuin Greeneä. Kiplingissä päähenkilöt ovat individualisteja mutta silti lojaaleja auktoriteetille ja kolonialistiselle hallinnolle, kun taas Greenessä päähenkilöt ovat autonomisia ja vastustavat nationalismia, mutta tuntevat olevansa vastuussa läheisistään. Erityisesti perheen korostuminen on merkittävä muutos, sillä Kipling selkeästi vähättelee perheen ja ihmissuhteiden merkitystä.
Kokoelmat
- Pro gradut ja diplomityöt [6765]