Kilpailuetuna resurssit Case:Inka Oy
Haipus, Kari (2009)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa selvitetään millaisia vaatimuksia pysyvän kilpailuedun saavuttaminen ja yrityksen kasvu asettavat resursseille ja niiden käytölle.
Resurssiperustaisen näkemyksen mukaan kilpailukyvyn perustana ovat yritysten arvokkaat ja niukat resurssit, joiden avulla on mahdollista ansaita keskimääräistä suurempaa voittoa eli vastiketta. Pysyvä kilpailuetu saavutetaan usein hankalasti kopioitavalla kokonaisuudella ja sen järkevällä hyödyntämisellä. Tämä tutkimus käsittelee Inka Oy:n historiaa 60-, 70,- 80,- ja 90 – luvuilla. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten resurssiperustaisen näkemyksen mukainen toiminta heijastui yrityksen kasvuun ja strategisiin päätöksiin, eri aikakausina. Tarkoituksena oli myös arvioida, millaiset resurssit edesauttoivat kasvua eri vaiheissa ja riittivätkö resurssit tavoiteltuun toimintaan. Edellisten lisäksi kiinnitettiin huomiota ydinosaamisten ja ydinkyvykkyyksien syntymiseen ja niiden mahdollisiin muutoksiin.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu case-yrityksen haastattelumateriaalin, kirjallisten dokumenttien sekä resurssiperustaista teoriaa kuvaavan lähdekirjallisuuden pohjalle. Keskeistä viitekehyksessä on resurssien vaikutus kasvuun. Tutkimusmetodina käytetään teoriasidonnaista sisällönanalyysiä. Tutkimuksen analyysirunkona toimii resurssiperustainen teorianäkemys. Resurssien luokkajako muodostetaan viidestä eri hierarkiatason resurssiryhmästä.
Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että asiakkaille tuotettavan arvon ”päivitykset” toteutettiin pitkälti resurssien pohjalta, eri aikakausina. 60-luvulla liiketoimintaa siirrettiin yhä enemmän tukkukaupasta teollisuuteen ja pysyvää kilpailuetua saavutettiin erikoistumisen sekä työnjaon kautta. 70-luvulla varmistettiin kapasiteetin riittävyys mittavilla tehdasinvestoinneilla, Turkuun ja Killinkoskelle. 80-luvulla kansainvälistyttiin ja 90-luvulla aloitettiin oma INKAFIL – kuitutuotanto. Yhtiön ydinosaamista olivat alun perin mm. nauhanvalmistaminen, värjäys ja teollinen ompelu. Hyvin pian Inkasta kehittyi myös teknisten nauhojen ja materiaalinkäsittelytuotteiden johtava valmistaja. Tämän strategisen siirtymän voidaan katsoa vaatineen uusien ydinkyvykkyyksien kehittämistä.
Resurssiperustaisen näkemyksen mukaan kilpailukyvyn perustana ovat yritysten arvokkaat ja niukat resurssit, joiden avulla on mahdollista ansaita keskimääräistä suurempaa voittoa eli vastiketta. Pysyvä kilpailuetu saavutetaan usein hankalasti kopioitavalla kokonaisuudella ja sen järkevällä hyödyntämisellä. Tämä tutkimus käsittelee Inka Oy:n historiaa 60-, 70,- 80,- ja 90 – luvuilla. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten resurssiperustaisen näkemyksen mukainen toiminta heijastui yrityksen kasvuun ja strategisiin päätöksiin, eri aikakausina. Tarkoituksena oli myös arvioida, millaiset resurssit edesauttoivat kasvua eri vaiheissa ja riittivätkö resurssit tavoiteltuun toimintaan. Edellisten lisäksi kiinnitettiin huomiota ydinosaamisten ja ydinkyvykkyyksien syntymiseen ja niiden mahdollisiin muutoksiin.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu case-yrityksen haastattelumateriaalin, kirjallisten dokumenttien sekä resurssiperustaista teoriaa kuvaavan lähdekirjallisuuden pohjalle. Keskeistä viitekehyksessä on resurssien vaikutus kasvuun. Tutkimusmetodina käytetään teoriasidonnaista sisällönanalyysiä. Tutkimuksen analyysirunkona toimii resurssiperustainen teorianäkemys. Resurssien luokkajako muodostetaan viidestä eri hierarkiatason resurssiryhmästä.
Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että asiakkaille tuotettavan arvon ”päivitykset” toteutettiin pitkälti resurssien pohjalta, eri aikakausina. 60-luvulla liiketoimintaa siirrettiin yhä enemmän tukkukaupasta teollisuuteen ja pysyvää kilpailuetua saavutettiin erikoistumisen sekä työnjaon kautta. 70-luvulla varmistettiin kapasiteetin riittävyys mittavilla tehdasinvestoinneilla, Turkuun ja Killinkoskelle. 80-luvulla kansainvälistyttiin ja 90-luvulla aloitettiin oma INKAFIL – kuitutuotanto. Yhtiön ydinosaamista olivat alun perin mm. nauhanvalmistaminen, värjäys ja teollinen ompelu. Hyvin pian Inkasta kehittyi myös teknisten nauhojen ja materiaalinkäsittelytuotteiden johtava valmistaja. Tämän strategisen siirtymän voidaan katsoa vaatineen uusien ydinkyvykkyyksien kehittämistä.