Ehkäisevä lastensuojelu ja kumppanuus: Tutkimus kumppanuuden mahdollisuudesta Seinäjoen ehkäisevässä lastensuojelussa
Haapaharju, Arja (2010)
Haapaharju, Arja
2010
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Suomalaisten lasten ja nuorten pahoinvointi ja lastensuojelutarve ovat kasvaneet, mikä näkyy muun muassa lasten ja nuorten psykiatrisen sairaanhoidon sekä huostaanottojen lisääntymisenä. Vuonna 2008 voimaan tulleessa lastensuojelulaissa painottuu aiempaa lakia selvemmin ehkäisevän työn merkitys. Lastensuojelulaissa sekä hallituksen ja ministeriöiden asiakirjoissa ja hankkeissa kehotetaan kuntia panostamaan ongelmien ennaltaehkäisyyn kalliin ja resursseja vaativan korjaavan työn sijaan. Lasten ja nuorten elinolot ja kehitysympäristö ovat muuttuneet nykyisen palvelujärjestelmän muotoutumisen jälkeen. Sektorikohtaiset uudistukset lapsiperheiden, lasten ja nuorten palveluissa ja nuorisotyön sekä vapaa-ajantoiminnan järjestämisessä eivät enää riitä vastaamaan lasten ja nuorten muuttuneisiin tarpeisiin. Sen sijaan kunnissa tulisi ehkäisevässä työssä pyrkiä moniammatilliseen ja monitoimijaiseen kumppanuuteen.
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisena viranomais- ja järjestösektorilla lasten ja nuorten parissa toimivat näkevät roolinsa ja yhteistyön ehkäisevässä lastensuojelussa. Tutkimusongelmaksi määritettiin teoreettisen viitekehyksen pohjalta seuraava tutkimusongelma: Mitä on kumppanuus kun sitä tarkastellaan ehkäisevän lastensuojelutyön näkökulmasta? Tutkimuksen pääongelma jakautui edelleen kahteen tarkentavaan alaongelmaan: Voidaanko kumppanuudella vastata lastensuojelulain asettamiin vaatimuksiin ehkäisevästä lastensuojelusta sekä millainen toimijoiden kokonaisuus muodostaa kuntien kumppanuusjärjestelmän lasten ja nuorten asioissa?
Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään eri sektoreiden roolia palvelujärjestelmässä ja millaista uudistumista roolien muutos ja verkostoituva työmenetelmä vaatii hallinnolta. Moniammatilli-sesta ja monitoimijaisesta yhteistyöstä, edetään kumppanuuden ja ehkäisevän lastensuojelun tarkasteluun. Tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat governance, verkostoituminen, kumppanuus ja ehkäisevä lastensuojelu.
Tutkimusmenetelmänä käytetään kvalitatiivista teemahaastattelua. Tutkimuksen kohderyhmänä ovat 12 Seinäjoen kaupungin lasten ja nuorten parissa tai heidän elinympäristöönsä vaikuttavaa viranomaista tai järjestösektorin edustajaa.
Tutkimustulokset osoittavat, että ehkäisevä lastensuojelu on melko näkymätöntä toimintaa, jonka määrittäminen osaksi oman organisaation toimintaa koetaan hankalana. Viranomaisten haastatteluissa korostuivat korjaavantyön kuormittavuus ja ajan niukkuus esteenä ehkäisevään työhön panostamiselle. Järjestösektorin edustajien oli vaikea paikantaa itseään näin merkittävässä tehtävässä. Verkostoituminen ei ole edennyt kumppanuuden tasolle ehkäisevässä lastensuojelussa. Vaikka yhteistyötä eri toimijoiden kesken tehdään, keskittyy se pääasiassa lapsi- ja perhekohtaiseen työskentelyyn.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kumppanuus yhteistyön muotona soveltuisi erinomaisesti ehkäisevään lastensuojelu-työskentelyyn. Toimijoilla kun kaikilla on sama tavoite; lasten ja nuorten hyvinvointi ja heidän tukemisensa kasvussa aikuisuuteen. Ehkäisevän lastensuojelun kehittäminen tasavertaisina kumppaneina vaatii panosta niin työntekijöiltä, järjestöiltä kuin kaupungin johdolta. Seinäjoella halukkuutta tähän on. Vanhempien tukemisen heidän kasvatustehtävässään voidaan katsoa olevan koko ehkäisevän lastensuojelun ydin ja perustarkoitus ja sen vuoksi siihen tulisi pa-nostaa.
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisena viranomais- ja järjestösektorilla lasten ja nuorten parissa toimivat näkevät roolinsa ja yhteistyön ehkäisevässä lastensuojelussa. Tutkimusongelmaksi määritettiin teoreettisen viitekehyksen pohjalta seuraava tutkimusongelma: Mitä on kumppanuus kun sitä tarkastellaan ehkäisevän lastensuojelutyön näkökulmasta? Tutkimuksen pääongelma jakautui edelleen kahteen tarkentavaan alaongelmaan: Voidaanko kumppanuudella vastata lastensuojelulain asettamiin vaatimuksiin ehkäisevästä lastensuojelusta sekä millainen toimijoiden kokonaisuus muodostaa kuntien kumppanuusjärjestelmän lasten ja nuorten asioissa?
Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään eri sektoreiden roolia palvelujärjestelmässä ja millaista uudistumista roolien muutos ja verkostoituva työmenetelmä vaatii hallinnolta. Moniammatilli-sesta ja monitoimijaisesta yhteistyöstä, edetään kumppanuuden ja ehkäisevän lastensuojelun tarkasteluun. Tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat governance, verkostoituminen, kumppanuus ja ehkäisevä lastensuojelu.
Tutkimusmenetelmänä käytetään kvalitatiivista teemahaastattelua. Tutkimuksen kohderyhmänä ovat 12 Seinäjoen kaupungin lasten ja nuorten parissa tai heidän elinympäristöönsä vaikuttavaa viranomaista tai järjestösektorin edustajaa.
Tutkimustulokset osoittavat, että ehkäisevä lastensuojelu on melko näkymätöntä toimintaa, jonka määrittäminen osaksi oman organisaation toimintaa koetaan hankalana. Viranomaisten haastatteluissa korostuivat korjaavantyön kuormittavuus ja ajan niukkuus esteenä ehkäisevään työhön panostamiselle. Järjestösektorin edustajien oli vaikea paikantaa itseään näin merkittävässä tehtävässä. Verkostoituminen ei ole edennyt kumppanuuden tasolle ehkäisevässä lastensuojelussa. Vaikka yhteistyötä eri toimijoiden kesken tehdään, keskittyy se pääasiassa lapsi- ja perhekohtaiseen työskentelyyn.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kumppanuus yhteistyön muotona soveltuisi erinomaisesti ehkäisevään lastensuojelu-työskentelyyn. Toimijoilla kun kaikilla on sama tavoite; lasten ja nuorten hyvinvointi ja heidän tukemisensa kasvussa aikuisuuteen. Ehkäisevän lastensuojelun kehittäminen tasavertaisina kumppaneina vaatii panosta niin työntekijöiltä, järjestöiltä kuin kaupungin johdolta. Seinäjoella halukkuutta tähän on. Vanhempien tukemisen heidän kasvatustehtävässään voidaan katsoa olevan koko ehkäisevän lastensuojelun ydin ja perustarkoitus ja sen vuoksi siihen tulisi pa-nostaa.