Tuloksellisuus ja sen mittaaminen julkishallinnossa
Haajanen, Kimmo (2008)
Haajanen, Kimmo
2008
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Julkisen sektorin tuloksellisuudesta ja suorituskyvyn parantamisesta on tullut universaali ilmiö. Tämän ilmiön taustalla on ollut yleinen pyrkimys resurssien käytön tehostamiseen. Tätä kautta on myös syntynyt tarve toiminnan ohjaukseen, seurantaan ja arviointiin erilaisten mittareiden, tuloksellisuusindikaattoreiden avulla. Tämän tuloksellisuusinformaation kohderyhmänä ovat paitsi poliittiset päättäjät ja organisaatioiden johto, niin myös kansalaiset veronmaksajina, äänestäjinä ja julkishallinnon palvelujen kuluttajina.
Tämän tutkimuksen kohteena on julkishallinnon tuloksellisuuden ja erityisesti sen mittaamisen tarkastelu. Työn tavoitteen pääpaino on julkisen sektorin tuloksellisuuden ja sitä kuvaavien indikaattoreiden käsitteellisessä erittelyssä. Teoreettista taustaa julkishallinnon tuloksellisuuden mittaamiselle käsitellään ensiksi klassisten organisaatio- ja johtamisteorioiden kautta. Näistä on valittu Taylorin tieteellinen liikkeenjohto ja Druckerin johtamisteorioita. Näiden lisäksi uudemmasta teoreettisesta keskustelusta tarkastellaan managerialismia ja New Public Managementia (NPM). Tutkimuksen teoreettisessa osiossa käsitellään myös tuloksellisuuteen ja tuloksellisuusindikaattoreihin liittyviä käsitteitä ja määritelmiä. Työn empiirinen osuus toteutetaan viime vuosikymmenien julkisen sektorin hallinto- ja johtamisreformien tarkastelulla sekä esimerkin avulla, jossa analysoidaan valtiovarainministeriön hallinnonalaan kuuluvien virastojen tuloksellisuusindikaattoreita.
Tutkimus toteutetaan laadullisella eli kvalitatiivisella tutkimusotteella. Työn kvalitatiivisen kuvan muodostaminen tutkimuskohteesta tapahtuu dokumenttianalyysin kautta. Dokumenteilla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa kotimaista ja ulkomaista aihealueeseen liittyvää kirjallisuutta, tutkimusta, tieteellisiä lehtiä ja valtiollisten elimien toiminnasta tuotettua virallisaineistoa. Dokumenttiaineiston käsitteellisen erittelyn perusteella saatuja tuloksia on tulkittava.
Tuloksellisuusindikaattoreiden käytössä olisi otettava huomioon erityisesti se, että niiden tehtävän tulisi olla johtamista tukeva ja informaatiota välittävä. Julkisorganisaatioissa tuloksellisuutta määritellään erilaisilla tavoitteilla, joita seurataan joko sanallisilla tai numeerisilla indikaattoreilla. Sanalliselle indikaattorille asetettava tärkeä ominaisuus on konkreettisuus, toisaalta numeerisen informaation esittämisessä vertailutiedon olemassaolo on tärkeää, jotta pystytään muodostamaan kuva toiminnan kehityksestä. Tuloksellisuusindikaattorit ovat mahdollistaneet arviointitoiminnan paremman liitettävyyden osaksi organisaatioiden normaalia johtamisprosessia. Johtamisen kannalta tuloksellisuusindikaattorit ovat tärkeitä apuvälineitä toiminnan ohjaamisessa, koska niiden avulla mitattu tieto kertoo siitä, miten hyvin asetetut tavoitteet on saavutettu. Relevanttien indikaattoreiden kehittäminen edesauttaa myös toiminnan itsearvioinnin toteuttamisessa. Julkishallinnon tuloksellisuudella on perinteisesti tarkoitettu tuottavuuden, taloudellisuuden ja vaikuttavuuden suhdetta. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että 2000-luvulla tuloksellisuuden mittaaminen on ennen kaikkea lisääntynyt määrällisesti. Toisaalta se on myös monipuolistunut erilaisten palvelukykyä ja laatua sekä organisaation henkisten voimavarojen ja kehittämisen tuloksellisuustavoitteiden kautta.
Tämän tutkimuksen kohteena on julkishallinnon tuloksellisuuden ja erityisesti sen mittaamisen tarkastelu. Työn tavoitteen pääpaino on julkisen sektorin tuloksellisuuden ja sitä kuvaavien indikaattoreiden käsitteellisessä erittelyssä. Teoreettista taustaa julkishallinnon tuloksellisuuden mittaamiselle käsitellään ensiksi klassisten organisaatio- ja johtamisteorioiden kautta. Näistä on valittu Taylorin tieteellinen liikkeenjohto ja Druckerin johtamisteorioita. Näiden lisäksi uudemmasta teoreettisesta keskustelusta tarkastellaan managerialismia ja New Public Managementia (NPM). Tutkimuksen teoreettisessa osiossa käsitellään myös tuloksellisuuteen ja tuloksellisuusindikaattoreihin liittyviä käsitteitä ja määritelmiä. Työn empiirinen osuus toteutetaan viime vuosikymmenien julkisen sektorin hallinto- ja johtamisreformien tarkastelulla sekä esimerkin avulla, jossa analysoidaan valtiovarainministeriön hallinnonalaan kuuluvien virastojen tuloksellisuusindikaattoreita.
Tutkimus toteutetaan laadullisella eli kvalitatiivisella tutkimusotteella. Työn kvalitatiivisen kuvan muodostaminen tutkimuskohteesta tapahtuu dokumenttianalyysin kautta. Dokumenteilla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa kotimaista ja ulkomaista aihealueeseen liittyvää kirjallisuutta, tutkimusta, tieteellisiä lehtiä ja valtiollisten elimien toiminnasta tuotettua virallisaineistoa. Dokumenttiaineiston käsitteellisen erittelyn perusteella saatuja tuloksia on tulkittava.
Tuloksellisuusindikaattoreiden käytössä olisi otettava huomioon erityisesti se, että niiden tehtävän tulisi olla johtamista tukeva ja informaatiota välittävä. Julkisorganisaatioissa tuloksellisuutta määritellään erilaisilla tavoitteilla, joita seurataan joko sanallisilla tai numeerisilla indikaattoreilla. Sanalliselle indikaattorille asetettava tärkeä ominaisuus on konkreettisuus, toisaalta numeerisen informaation esittämisessä vertailutiedon olemassaolo on tärkeää, jotta pystytään muodostamaan kuva toiminnan kehityksestä. Tuloksellisuusindikaattorit ovat mahdollistaneet arviointitoiminnan paremman liitettävyyden osaksi organisaatioiden normaalia johtamisprosessia. Johtamisen kannalta tuloksellisuusindikaattorit ovat tärkeitä apuvälineitä toiminnan ohjaamisessa, koska niiden avulla mitattu tieto kertoo siitä, miten hyvin asetetut tavoitteet on saavutettu. Relevanttien indikaattoreiden kehittäminen edesauttaa myös toiminnan itsearvioinnin toteuttamisessa. Julkishallinnon tuloksellisuudella on perinteisesti tarkoitettu tuottavuuden, taloudellisuuden ja vaikuttavuuden suhdetta. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että 2000-luvulla tuloksellisuuden mittaaminen on ennen kaikkea lisääntynyt määrällisesti. Toisaalta se on myös monipuolistunut erilaisten palvelukykyä ja laatua sekä organisaation henkisten voimavarojen ja kehittämisen tuloksellisuustavoitteiden kautta.