Kuluttajansuoja markkinoinnissa - Hyvän tavan vastaisuudesta ja sopimattomasta menettelystä

Abstract

Markkinointitoimenpiteet ovat muuttuneet vuosikymmenten saatossa. Aiemmin markkinoinnin tarve oli vähäisempi, koska tavaroista oli pikemminkin pulaa. 1970-luvulla tullut kuluttajansuojalaki oli ensimmäinen virstanpylväs markkinoinnin sääntelyssä. Vuonna 2005 tuli harmonisoitavaksi tarkoitettu sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi. Sen johdosta syntyi nykyisenlainen jako hyvän tavan vastaisuuden ja sopimattomien menettelyiden välille. Kielletyt markkinointimuodot ovat vakiintuneet oikeuskäytännössä vuosikymmenten aikana ja lähestulkoon kaikki ratkaisut ovat perustuneet yleislausekkeeseen.

Tässä tutkimuksessa pyritään selvittämään minkälaista on sopimaton ja hyvän tavan vastainen markkinointi sekä mitä eroa on nykyisenlaisilla sopimattomalla ja hyvän tavan vastaisella markkinoinnilla. Lisäksi etsitään sellaisia markkinointimuotoja, jotka eivät nimenomaisesti ole kiellettyjä.

Hyvän tavan vastaisuudella tarkoitetaan nykyisessä kuluttajalainsäädännössä eettisin perustein arvioitavaa menettelyä. Sopimattomat menettelyt ovat pikemminkin harhaanjohtavalla tavalla, petoksen omaisesti taikka väkivallan uhkaa käyttäen meneteltyjä toimia. Ilmenemismuotoja molemmissa on äärettömän paljon.

Sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevassa direktiivissä ja 2008 uudistetussa kuluttajansuojalaissa kiellettyjä menettelyjä kuvailtiin tarkemmin. Tämä on lisännyt oikeusvarmuutta kuluttajaoikeuden saralla. Sääntelyä löytyy lisäksi muistakin direktiiveistä, laeista ja asetuksista, mutta kuluttajansuojalain yleislausekkeet antavat edelleen merkittävän pelivaran tapauksia ratkaistaessa.