Tilintarkastajan taloudellisen intressin vaikutus tilintarkastuskertomuksen mukauttamiseen

Abstract

Tämän tutkielman tavoitteena on tutkia, vaikuttaako yksittäisen tilintarkastajan taloudellinen intressi asiakasta kohtaan (eng. economic bonding) tilintarkastajan riippumattomuuteen ja siten tilintarkastuksen laatuun. Tavoitteena on selvittää, vaikuttaako tämä taloudellinen intressi siten, että tilintarkastaja ei anna asiakkaalleen mukautettua tilintarkastuskertomusta toiminnan jatkuvuuden epävarmuuden vuoksi, vaikka asiakasyritys on ajautumassa konkurssiin.

Aihe on ajankohtainen, sillä 2000-luvun tilintarkastusskandaalit ovat luoneet epäilyjä tilintarkastuksen laatua ja varsinkin tilintarkastajan riippumattomuutta kohtaan. Tilintarkastajan rooli läpinäkyvyyden luojana yhtiön johdon ja sidosryhmien välille ei ole aina onnistunut. Siksi halutaan lisätietoa siitä, mikä nykysysteemissä on omiaan heikentämään tilintarkastuksen laatua.

Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu kolmesta tilintarkastuksen laatuun liittyvästä teoriasta: tilintarkastajan riippumattomuudesta ja sen sääntelystä, tilintarkastajan going concern -arvioinnista sekä tilintarkastajan taloudellista intressiä käsittelevistä aikaisemmista tutkimuksista. Tutkielman empiirisessä osassa testataan, vaikuttaako tilintarkastajan taloudellinen intressi hänen riippumattomuuteensa siten, että hän ei anna going concern -lausumaa asiakkaalleen toiminnan jatkuvuuden epävarmuuden vuoksi. Aineistona käytetään suomalaisten konkurssiin ajautuneiden listaamattomien osakeyhtiöiden tilintarkastuskertomuksia ja menetelmänä logistista regressioanalyysia.

Tutkielmassa ei löydetty yhteyttä tilintarkastajan taloudellisen intressin ja tilintarkastuskertomuksen mukauttamisen välille. Siten taloudellisesti tärkeä asiakas ei pysty vaikuttamaan tilintarkastajan riippumattomuuteen eikä siten heikentämään tilintarkastuksen laatua.