Honk me to bonk me - Subtitling of language-play in the TV sitcom Green Wing
Virta, Katri (2011)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Audiovisuaaliset käännökset ovat yksi luetuimmista käännöksen lajeista. Englanninkieliset TV-ohjelmat ovat yleistyneet televisiossa luoden yhä kasvavan tarpeen Av-käännöksille. Tekstittäminen kääntämisen lajina on näkyvä ja usein kritisoitu kääntämisen muoto. Kritiikille alttiiksi sen asettaa katsojien mahdollisuus kuulla alkuperäinen dialogi ja lukea käännös samanaikaisesti. Alkuperäinen dialogi ja kuva voivat myös auttaa kääntäjää, sillä osa tapahtumista voidaan nähdä ruudulta sen sijaan, että sitä tarvitsisi kääntää. Täten ääni, kuva ja käännös toimivat yhdessä luoden kokonaisuuden, jota käännettäessä kääntäjältä vaaditaan sekä tarkkuutta että luovuutta.
Tässä pro-gradu –tutkielmassa perehdyttiin humoristisiin sana- ja kielileikkeihin ja niiden kääntämiseen. Huumorin ollessa tärkeä osa lähdetekstiä tulisi mahdollisimman paljon siitä kääntää myös kohdekielelle, jotta kohdekielisille katsojille tarjottaisiin sama mahdollisuus ymmärtää lähtökielen huumori ja nauttia ohjelmasta. Tutkielmaan on sisällytetty polysemia, riimit, kaksimielisyydet, eufemismit ja väärinymmärrykset. Näitä kielileikkien lajeja on analysoitu Dirk Delabastitan käännösstrategioiden ja Eugene A. Nidan ekvivalenssiteorian avulla. Oletuksena oli, että suurin osa kielileikeistä on käännetty kohdetekstiin suoraan ja että käännösten ekvivalenssi on dynaamista, eli suomenkielisille katsojille muokattua, tekstityksen aika- ja tilarajoitteista johtuen.
Tutkielma paljasti, että kielileikit oli mahdollisuuksien mukaan tuotu yleisimmin sellaisenaan kohdekieleen, eikä luovia käännösratkaisuja juurikaan suosittu. Ongelmatilanteet oltiin kääntäjästä, tai AV-kääntämisen konventioista, johtuen ratkaistu joko suoralla käännöksellä tai asiapainotteisella käännöksellä, josta kielileikki oli jätetty pois. Lisäksi, enemmistö käännöksistä oli ekvivalenssiltaan dynaamisia kuten oli oletettu.
Tässä pro-gradu –tutkielmassa perehdyttiin humoristisiin sana- ja kielileikkeihin ja niiden kääntämiseen. Huumorin ollessa tärkeä osa lähdetekstiä tulisi mahdollisimman paljon siitä kääntää myös kohdekielelle, jotta kohdekielisille katsojille tarjottaisiin sama mahdollisuus ymmärtää lähtökielen huumori ja nauttia ohjelmasta. Tutkielmaan on sisällytetty polysemia, riimit, kaksimielisyydet, eufemismit ja väärinymmärrykset. Näitä kielileikkien lajeja on analysoitu Dirk Delabastitan käännösstrategioiden ja Eugene A. Nidan ekvivalenssiteorian avulla. Oletuksena oli, että suurin osa kielileikeistä on käännetty kohdetekstiin suoraan ja että käännösten ekvivalenssi on dynaamista, eli suomenkielisille katsojille muokattua, tekstityksen aika- ja tilarajoitteista johtuen.
Tutkielma paljasti, että kielileikit oli mahdollisuuksien mukaan tuotu yleisimmin sellaisenaan kohdekieleen, eikä luovia käännösratkaisuja juurikaan suosittu. Ongelmatilanteet oltiin kääntäjästä, tai AV-kääntämisen konventioista, johtuen ratkaistu joko suoralla käännöksellä tai asiapainotteisella käännöksellä, josta kielileikki oli jätetty pois. Lisäksi, enemmistö käännöksistä oli ekvivalenssiltaan dynaamisia kuten oli oletettu.