Zur Übersetzung von Verbidiomen im Kinderbuch am Beispiel des Buches Der satanarchäolügenialkohöllische Wunschpunsch und seiner finnischen Übersetzung
Virta, Katja (2007)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Tutkimuksen aiheena on verbi-idiomien kääntäminen Michael Enden lastenkirjan ”Der satanarchäolügenialische Wunschpunsch” ja sen suomennoksen ”Mielinkielinliemi” pohjalta. Lastenkirjallisuuden kääntämisen yhteydessä syntyy usein keskustelua siitä, kuinka kulttuurisidonnaisia elementtejä tulisi lapsilukijoille kääntää. Yleisesti ollaan sitä mieltä, että ne muodostavat osan kirjailijan tyylikeinoista ja siksi ne tulisi myös kääntää. Väitetään myös, että osa lastenkirjailijoista myös huomioi lapsilukijan vielä puutteelliset tiedot ja taidot. Tämä olisi nähtävissä erityisesti kirjailijoiden fraseo-logismien käytössä.
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka saksalaisia verbi-idiomeja käännetään suomalaisessa lastenkirjassa. Oletuksena on, että kääntäjä pyrkii välittämään lähtökielen idiomit ensisijaisesti vastaavilla kohdekielen idiomeilla ja säilyttämään lähtökielen vaikutelman. Sen sijaan tapauksissa, joissa ei kohdekielestä löydy vastaavaa idiomia tai sitä ei tyylillis-pragmaattisista syistä johtuen ole mahdollista käyttää, olisi odotettavissa, että kääntäjä välittää lähtökielen idiomin merkityksen kohdekieleen vastaavalla selittävällä normaalikielen ilmaisulla. Omana ryhmänä käsitellään puutteellisia kään-nöksiä.
Tutkimusaineisto koostuu 164 saksalaisesta verbi-idiomista ja niiden suomenkielisistä käännöksistä. Ensin verbi-idiomit luokitellaan, rajataan ja sen jälkeen analysoidaan tutkielmassa esiteltävän mallin mukaan. Erityisen mielenkiinnon kohteena ovat lähtö-kielen kulttuurisidonnaiset verbi-idiomit, joille ei kohdekielestä löydy suoraan vastinetta.
Tutkimuksessa todetaan, että kääntäjä välittää pääasiassa lähtökielen idiomin vastaavalla kohdekielen idiomilla. Toisinaan lähtökielelle ei löydy vastaavaa kohde-kielen idiomia, jolloin kääntäjä välittää merkityksen samaa merkitystä lähinnä olevalla kohdekielen idiomilla. Lähes yhtä tavallista kuitenkin on, että tapauksissa, joissa lähtökielen idiomille ei ole löydettävissä tarkkaa kohdekielistä idiomia, kääntäjä korvaa lähtökielen idiomin selittävällä kohdekielen normaali-ilmauksella.
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka saksalaisia verbi-idiomeja käännetään suomalaisessa lastenkirjassa. Oletuksena on, että kääntäjä pyrkii välittämään lähtökielen idiomit ensisijaisesti vastaavilla kohdekielen idiomeilla ja säilyttämään lähtökielen vaikutelman. Sen sijaan tapauksissa, joissa ei kohdekielestä löydy vastaavaa idiomia tai sitä ei tyylillis-pragmaattisista syistä johtuen ole mahdollista käyttää, olisi odotettavissa, että kääntäjä välittää lähtökielen idiomin merkityksen kohdekieleen vastaavalla selittävällä normaalikielen ilmaisulla. Omana ryhmänä käsitellään puutteellisia kään-nöksiä.
Tutkimusaineisto koostuu 164 saksalaisesta verbi-idiomista ja niiden suomenkielisistä käännöksistä. Ensin verbi-idiomit luokitellaan, rajataan ja sen jälkeen analysoidaan tutkielmassa esiteltävän mallin mukaan. Erityisen mielenkiinnon kohteena ovat lähtö-kielen kulttuurisidonnaiset verbi-idiomit, joille ei kohdekielestä löydy suoraan vastinetta.
Tutkimuksessa todetaan, että kääntäjä välittää pääasiassa lähtökielen idiomin vastaavalla kohdekielen idiomilla. Toisinaan lähtökielelle ei löydy vastaavaa kohde-kielen idiomia, jolloin kääntäjä välittää merkityksen samaa merkitystä lähinnä olevalla kohdekielen idiomilla. Lähes yhtä tavallista kuitenkin on, että tapauksissa, joissa lähtökielen idiomille ei ole löydettävissä tarkkaa kohdekielistä idiomia, kääntäjä korvaa lähtökielen idiomin selittävällä kohdekielen normaali-ilmauksella.