Vuorovaikutus johtamisessa: Tarkastelussa taylorismin ja ihmissuhdekoulukunnan käsitykset vuorovaikutuksesta johtamisen, organisoinnin ja päätöksenteon näkökulmista

Abstract

Hyvässä työyhteisössä vuorovaikutus sujuu vaivatta ja organisaation toiminta muuttuu ja kehittyy. Hyvä vuorovaikutus tarvitse onnistuakseen suotuisan ja positiivisen ilmapiirin. Hyvässä työyhteisössä syntyvät myös tulokset ja laatu. Dynaamisuus, hektisyys ja yksilölliset vaatimukset kasvavat työyhteisön muutoksen myötä. Johtajat tarvitsevat keinoja ja osaamista niin vuorovaikutuksessa kuin organisaation muussakin toiminnassa. Parhaimmillaan työ edistää yksilön hyvinvointia, motivoi hyviin suorituksiin ja antaa sisältöä elämään. Osaava johtaminen, organisointi ja päätöksenteko antavat hyvän perustan luoda vuorovaikutuksen avulla toimiva organisaatio.

Tässä hallintotieteelisessä tutkielmassa tarkastellaan vuorovaikutuksen sisältöja ja toteutumista johtamisen, organisoinnin ja päätöksenteon näkökulmista. Tutkimusongelmiksi asetettiin kysymykset siitä, millaisin eri tavoin vuorovaikutus ilmenee organisaatioissa johtamisen, organisoinnin ja päätöksenteon ulottuvuuksina tulkittuna sekä millaisia yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia sisällöissä muodostuu, kun tarkastellaan taylorismia ja ihmissuhdekoulukunnan analyyseja? Tarkastelu suoritetaan kirjallisen lähdeaineiston valossa ja tutkimusote on laadullinen. Tutkimuksessa käytetään sekä alkuperäistä, että sekundääristä aineistoa mahdollisimman objektiivisen lopputuloksen saavuttamiseksi.

Frederick Taylor kehitti tieteellisen liikkeenjohdon teorian. Siinä tuotantoprosessit rationalisoitiin ja yrityksiin tuotiin mukaan suunnittelu sekä organisointi. Taylor halusi jokaiselle työntekijälle kykyjään vastaavan työn. Tähän tarvittiin johtajan ja työntekijän välistä vuorovaikutusta. Vuorovaikutus tapahtui tiukasti ja kontrolloidusti. Tällainen vuorovaikutus oli taylorismissa työntekijän ainoa tapa vuorovaikuttaa työpaikallaan. Muutoin vuorovaikutus tapahtui johtajan opastuksena ja ohjauksena työntekjälle. Ryhmät hajotettiin työpaikoilla. Ihmissuhdekoulukunnan edustajat taas näkivät johtajan osallistujana, joka vuorovaikutti alaistensa kanssa. Sosiaaliset suhteet ja ryhmät sekä niiden vuorovaikutus koettiin tärkeäksi työnteon motivoijaksi. Mayon mukaan hyvä johtaja omasi hyvät vuorovaikutustaidot ja käytti niitä hyväksi ohjatessaan alaisiaan. Johtaminen perustui inhimillisiin arvoihin ja pyritiin luomaan vaikutelma todellisesta välittämisestä. Taylorismissa johtaja opasti ja ohjasi työntekijää, kun taas ihmissuhdekoulukunnan ideologiassa johtaja toimi ja vuorovaikutti ryhmässä. Follet suosi koordinointia ja yhdessä toimimista sekä yhdessä päättämistä. Taylorin pyrkiessä ratkaisemaan alaisten ja johtajien välisiä ongelmia teknokraattisin keinoin suositteli Mayo sosiaalisia ja vuorovaikutuksellisia keinoja. Taylorismissa työntekijöiden vuorovaikutus mahdollisuudet työpaikoilla olivat ohuita ja loivat ahdistusta, turhautumista sekä vieraantumista. Tätä kaikkea ihmissuhdekoulukunnan opit pyrkivät vähentämään ja tuomaan esille uudenlaista inhimillistä tapaa toimia johtajana.