Aika aikaa kutakin. Ongelmien puheeksi ottaminen ja normalisoiminen terveydenhoitajan keinona käsitellä ongelmia äitiysneuvolan vastaanotolla
Hoffrén, Anu (2014)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Äitiysneuvolan institutionaalisiin tehtäviin kuuluu perheitä koskevien ongelmatilanteiden havaitseminen. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan viidestä videoidusta vastaanottokeskustelusta terveydenhoitajan ja asiakkaan välistä vuorovaikutusta, kun äitiysneuvolassa eksplikoidaan ongelmallinen asia.
Tutkimuskohteita on kaksi. Ensinnäkin tarkastellaan ongelmien puheeksi ottamista, toisin sanoen sitä, minkälaisessa sekventiaalisessa paikassa ongelman esiin ottaminen tapahtuu, ja kenen aloitteesta. Toisena tutkimuskohteena ovat terveydenhoitajan tekemät normalisoinnit näissä sekvensseissä. Tässä yhteydessä tarkastellaan normalisointien kielellistä muotoilua sekä asiakkaan responsseja normalisointiin. Teoriana ja analyyttisena työvälineenä toimii keskustelunanalyysi.
Ongelmankäsittelysekvenssien tutkimus osoittaa asiakkaiden ja terveydenhoitajien eksplikoivan ongelmia yhtä paljon. Terveydenhoitaja eksplikoi ongelmia pääasiassa etujäsenissä, kun taas asiakas jälkijäsenissä, pääasiassa terveydenhoitajan kysymyksen motivoimana. Kun asiakas aloittaa sekvenssin, kertoo hän ongelmista spontaanisti tai pyytää neuvoa. Terveydenhoitajan eksplikoimat, lievät lääketieteelliset ongelmat käsitellään yksinkertaisesti. Epäilys vakavammasta lääketieteellisestä ongelmasta laajentaa sekvenssiä esisekvensseillä, kun taas asiakkaan eksplikoimat ongelmat välisekvensseillä.
Terveydenhoitajan normalisoimat ongelmat ovat yleensä asiakkaan eksplikoimia. Useimmiten ongelma normalisoidaan eksplikoimalla sen tavanomaisuus. Poikkeavuuden kieltoa käytetään erimielisyystilanteissa tai vakavampien fyysisten ongelmien kohdalla. Psykososiaalisia ongelmia normalisoidaan myös implisiittisesti -hAn-partikkelin, intonaation, sanajärjestyksen tai sanonnan avulla. Asiakkaan responssit fyysisten ongelmien normalisoinnin kohdalla ovat minimaalisen hyväksyviä. Muiden asiakkaiden kokemuksia referoidaan kerran, jolloin asiakkaan responssi on hyväksyvä, laaja lausevastaus. Psykososiaalisten ongelmien kohdalla responssit normalisointeihin ovat usein laajempia, joko positiivistavia, ongelmallisuuden kumoavia mutta-responsseja, tai ongelmakerrontaa yksityiskohtaisemmalla kuvauksella jatkavia.
Tutkimuskohteita on kaksi. Ensinnäkin tarkastellaan ongelmien puheeksi ottamista, toisin sanoen sitä, minkälaisessa sekventiaalisessa paikassa ongelman esiin ottaminen tapahtuu, ja kenen aloitteesta. Toisena tutkimuskohteena ovat terveydenhoitajan tekemät normalisoinnit näissä sekvensseissä. Tässä yhteydessä tarkastellaan normalisointien kielellistä muotoilua sekä asiakkaan responsseja normalisointiin. Teoriana ja analyyttisena työvälineenä toimii keskustelunanalyysi.
Ongelmankäsittelysekvenssien tutkimus osoittaa asiakkaiden ja terveydenhoitajien eksplikoivan ongelmia yhtä paljon. Terveydenhoitaja eksplikoi ongelmia pääasiassa etujäsenissä, kun taas asiakas jälkijäsenissä, pääasiassa terveydenhoitajan kysymyksen motivoimana. Kun asiakas aloittaa sekvenssin, kertoo hän ongelmista spontaanisti tai pyytää neuvoa. Terveydenhoitajan eksplikoimat, lievät lääketieteelliset ongelmat käsitellään yksinkertaisesti. Epäilys vakavammasta lääketieteellisestä ongelmasta laajentaa sekvenssiä esisekvensseillä, kun taas asiakkaan eksplikoimat ongelmat välisekvensseillä.
Terveydenhoitajan normalisoimat ongelmat ovat yleensä asiakkaan eksplikoimia. Useimmiten ongelma normalisoidaan eksplikoimalla sen tavanomaisuus. Poikkeavuuden kieltoa käytetään erimielisyystilanteissa tai vakavampien fyysisten ongelmien kohdalla. Psykososiaalisia ongelmia normalisoidaan myös implisiittisesti -hAn-partikkelin, intonaation, sanajärjestyksen tai sanonnan avulla. Asiakkaan responssit fyysisten ongelmien normalisoinnin kohdalla ovat minimaalisen hyväksyviä. Muiden asiakkaiden kokemuksia referoidaan kerran, jolloin asiakkaan responssi on hyväksyvä, laaja lausevastaus. Psykososiaalisten ongelmien kohdalla responssit normalisointeihin ovat usein laajempia, joko positiivistavia, ongelmallisuuden kumoavia mutta-responsseja, tai ongelmakerrontaa yksityiskohtaisemmalla kuvauksella jatkavia.