Taksiautoilijan verotus

Tutkimuskohteena ovat taksiyrittäjien verotukselliset erityispiirteet. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mistä taksiyrittäjän verotus muodostuu ja miten taksiyrittäjän maksettavan veron määrä minimoituisi. Taksiyrittäjyys on säännelty toimiala ja taksiyrittäjiä koskee erityinen taksiliikennelaki (2.3.2007/217). Taksiyrittäjän verotuksellisia erityispiirteitä on tarkoitus selvittää taksiyrittäjän elinkeinotoiminnan tuloksen, taksiyrittäjän verottettavan elinkeinotulon ja taksiautosta maksettavien verojen avulla. Tutkimustapani on teoreettinen eli tarkastelen tutkimusongelmaa voimassa olevan lainsäädännön ja kirjallisuuden pohjalta. Empiiristä aineistoa haen teemahaastattelulla, haastattelemalla taksiyrittäjää. Haastattelulla saan kokemuksellista tietoa taksiyrittäjyydestä. Elinkeinotoiminnan tuloksen muodostuminen ja sen jakautuminen nettovarallisuuden avulla pääoma - ja ansiotuloksi on merkityksellinen verotuksen kannalta. Se ratkaisee, kuinka paljon taksiyrittäjä maksaa suhteellista 28 %:n pääomatuloveroa ja kuinka paljon puolestaan progressiivista ansiotuloveroa. Pääomatulojen lievemmän verotuksen tavoitteena on kannustaa taksiyrittäjiä yritysvarallisuutensa vahvistamiseen. Taksiyrittäjät saavat myös erityistä autoveroetua, jolla valtio pyrkii tukemaan taksiyrittäjiä. Autoverolain 28 §:ssä on säädetty taksiautolle myönnettävistä verohelpotuksista. Tutkimuksessa tarkastelen taksiyrittäjän elinkeinotulon verotusta pitkälti elinkeinoverolain ja vero-oikeuden kirjallisuuden avulla. Taksiyrittäjän tärkeimmän työkalun eli taksiauton verotusta tutkin ajoneuvoverolain pohjalta. Arvioverotus on poikkeuksellinen verotusmenettelytapa, ja taksiyrittäjä joutuu arvioverotettavaksi, jos hänen kirjanpitonsa ei ole täsmällinen tai hän ei ole ilmoittanut verotietoja. Verosuunnittelun avulla taksiyrittäjä pyrkii löytämään oikeat ja lailliset keinot veron minimoimiseen.