Ikäjohtamiselle annetut merkitykset organisaatiossa
Tilus, Marleena (2012)
2012
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Suomalainen työelämä muuttuu yhä enenevässä määrin. Ikääntyneet ja ikääntyvät tulevat muodostamaan suurimman ryhmän työvoimassamme vuoteen 2025 mennessä. Työvoima myös vanhenee ja tämä asettaa haasteita sekä työvoiman osaamiselle että johtamiselle. Muuttuvan työelämän haasteet vaativat paljon sekä työntekijöiltä että työnantajilta ja organisaatioilta.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä merkityksiä ikäjohtamiselle organisaatiossa annetaan. Ensisijainen tavoite oli tutkia sitä, onko ikäjohtamista olemassa ja onko ikäjohtaminen tarpeellista. Tutkimuksessa selvitetään lisäksi niitä merkityksiä, mitä haastateltavat antavat ikäjohtamiselle, ikääntymiselle ja työelämälle. Tutkimuksessa selvitettiin myös löytyykö yhteiskunnasta, arvoista ja asenteista merkkejä ikään kohdistuneesta eriarvoisuudesta työelämässä.
Tutkimuksen keskeisimmät käsitteet ovat ikäjohtaminen, johtaminen, ikääntyvä ja ikääntynyt työntekijä. Teoreettinen tarkastelu etenee ikäjohtamisen tarkastelusta teorioiden kautta sekä organisaatio- että yrityskulttuuriin ja arvoihin.
Tutkimus toteutettiin haastattelututkimuksena. Tutkimuksen kohteeksi rajattiin sekä ikääntyvät että ikääntyneet julkisella ja yksityisellä sektorilla toimivat työntekijät. Heillä katsottiin olevan aiheeseen sopiva työkokemus.
Tutkimuksessa nousi esiin, että työntekijät eivät tunnista käytännön työssä varsinaista ikäjohtamista eikä sitä pidetä tarpeellisena. Ikääntyminen koetaan pääsääntöisesti hyvänä asiana koska sen myötä sekä ammattitaito että elämänkokemus ovat kasvaneet. Ikääntymisen mukanaan tuomat sekä fyysiset että henkiset muutokset ovat tulleet valtaosalle tutuiksi. Oma jaksaminen eläkeikään saakka huolestuttaa mikäli jaksaminen ja työhaasteet eivät kohtaa. Toisaalta omasta kunnosta ja jaksamisesta huolehtiminen myös omaehtoisesti nousivat esiin työelämän loppuvuosia mietittäessä. Työn mielekkyys sekä työstä saatu positiivinen palaute antoivat mahdollisuuden miettiä valoisasti työvuosia ikääntyneenäkin. Muutamalla työnantajalla on tarjottavana ikääntyvälle sekä ikääntyneelle lyhennettyä työaikaa sekä useampia lomia. Pääsääntöisesti ei ikääntyminen tuo helpotusta työhön vaan työ odotetaan tehtävän samoin kuin aiemminkin tai jopa paremmin koska työkokemusta ja osaamista on jo kertynyt.
Sekä ikääntyvään että ikääntyneeseen kohdistuvaa eriarvoisuutta ei tuotu suoranaisesti esiin vaikka haastatteluissa mainittiin iän ja ikääntymisen vaikutuksen uraan sekä työhön ja sen tekemiseen. Toisaalta aiemmat kokemukset työelämästä olivat tuoneet realistisen kokemuksen työelämän hyvistä ja huonoista puolista. Kukaan haastatelluista ei maininnut luottavansa esimiehiin tai työpaikkaansa turvallisuuden tuojana vaan luottivat omaan ammattitaitoonsa sekä osaamiseensa. He eivät halunneet itseään johdettavan iän vuoksi erillä lailla vaan samalla lailla kuin muitakin osaamista kunnioittaen.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä merkityksiä ikäjohtamiselle organisaatiossa annetaan. Ensisijainen tavoite oli tutkia sitä, onko ikäjohtamista olemassa ja onko ikäjohtaminen tarpeellista. Tutkimuksessa selvitetään lisäksi niitä merkityksiä, mitä haastateltavat antavat ikäjohtamiselle, ikääntymiselle ja työelämälle. Tutkimuksessa selvitettiin myös löytyykö yhteiskunnasta, arvoista ja asenteista merkkejä ikään kohdistuneesta eriarvoisuudesta työelämässä.
Tutkimuksen keskeisimmät käsitteet ovat ikäjohtaminen, johtaminen, ikääntyvä ja ikääntynyt työntekijä. Teoreettinen tarkastelu etenee ikäjohtamisen tarkastelusta teorioiden kautta sekä organisaatio- että yrityskulttuuriin ja arvoihin.
Tutkimus toteutettiin haastattelututkimuksena. Tutkimuksen kohteeksi rajattiin sekä ikääntyvät että ikääntyneet julkisella ja yksityisellä sektorilla toimivat työntekijät. Heillä katsottiin olevan aiheeseen sopiva työkokemus.
Tutkimuksessa nousi esiin, että työntekijät eivät tunnista käytännön työssä varsinaista ikäjohtamista eikä sitä pidetä tarpeellisena. Ikääntyminen koetaan pääsääntöisesti hyvänä asiana koska sen myötä sekä ammattitaito että elämänkokemus ovat kasvaneet. Ikääntymisen mukanaan tuomat sekä fyysiset että henkiset muutokset ovat tulleet valtaosalle tutuiksi. Oma jaksaminen eläkeikään saakka huolestuttaa mikäli jaksaminen ja työhaasteet eivät kohtaa. Toisaalta omasta kunnosta ja jaksamisesta huolehtiminen myös omaehtoisesti nousivat esiin työelämän loppuvuosia mietittäessä. Työn mielekkyys sekä työstä saatu positiivinen palaute antoivat mahdollisuuden miettiä valoisasti työvuosia ikääntyneenäkin. Muutamalla työnantajalla on tarjottavana ikääntyvälle sekä ikääntyneelle lyhennettyä työaikaa sekä useampia lomia. Pääsääntöisesti ei ikääntyminen tuo helpotusta työhön vaan työ odotetaan tehtävän samoin kuin aiemminkin tai jopa paremmin koska työkokemusta ja osaamista on jo kertynyt.
Sekä ikääntyvään että ikääntyneeseen kohdistuvaa eriarvoisuutta ei tuotu suoranaisesti esiin vaikka haastatteluissa mainittiin iän ja ikääntymisen vaikutuksen uraan sekä työhön ja sen tekemiseen. Toisaalta aiemmat kokemukset työelämästä olivat tuoneet realistisen kokemuksen työelämän hyvistä ja huonoista puolista. Kukaan haastatelluista ei maininnut luottavansa esimiehiin tai työpaikkaansa turvallisuuden tuojana vaan luottivat omaan ammattitaitoonsa sekä osaamiseensa. He eivät halunneet itseään johdettavan iän vuoksi erillä lailla vaan samalla lailla kuin muitakin osaamista kunnioittaen.