Yksilön oikeusturva Suomessa: asian käsitteleminen ilman aiheetonta viivytystä poliisi- ja syyttäjätoiminnassa
Eveli, Seija (2003)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Perusoikeudet uudistettiin vuonna 1995 ja siirrettiin sellaisenaan uuteen vuonna 2000 voimaan tulleeseen perustuslakiin. Uutuutena pidetään perustuslain oikeusturva-ajattelussa yksilön oikeutta saada muun muassa asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä. Aikaisemmin perustuslaistamme puuttuivat nimenomaan yksilön näkökulmasta kirjoitetut säännökset oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä sekä hyvän hallinnon periaatteista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää mitä tarkoitetaan perustuslaissa turvatulla yksilön oikeudella saada asiansa käsitellyksi ilman aiheetonta viivytystä ja mitkä säännökset velvoittavat poliisi- ja syyttäjäviranomaista hallintoviranomaisena toimimaan niin, että yksilön oikeus saada asiansa käsitellyksi ilman aiheetonta viivytystä toteutuu.
Yksilön oikeusturvan takeita selvitetään sitä koskevan sääntelyn tutkimisella. Yhtä oikeusturvan elementtiä, eli asian käsittelyn joutuisuutta, on pyritty hahmottamaan myös kantelutapauksien avulla, joita on tehty ylimmille lainvalvojille asian käsittelyn viivästymisistä. Kantelutapaukset on valittu sen perusteella, että ne ovat kohdistuneet poliisin tai syyttäjän toiminnassa ilmenneeseen asian käsittelyn viivästymiseen. Hallintoviranomaista, josta tarkemmin poliisi- ja syyttäjäviranomaista velvoittavaa sääntelyä asian käsittelyn joutuisuuteen, tutkitaan ensin ylikansallisen ja kansainvälisen sääntelyn parista. Kansallisen sääntelyn parista on valittu niitä poliisi- ja syyttäjäviranomaista koskevia säännöksiä, jotka velvoittavat asian käsittelyn joutuisuuteen. Ylimpien lainvalvojien ratkaisuissa kanteluihin, joita on tehty kyseisten viranomaisten toiminnasta, on kiinnitetty huomiota toimenpiteisiin, joihin nämä ylimmät lainvalvojat ovat ryhtyneet kantelutapausten kohteena olevaa viranomaista kohtaan.
Nykyisestä voimassa olevasta lainsäädännöstä ei ole löydettävissä juurikaan säännöksiä, joissa tarkkarajainen määräaika on asetettu asian käsittelemistä varten. Yleensä vaatimus on ilmaistu sanoilla: ilman aiheetonta viivytystä, viipymättä, joutuisasti, heti ja niin edelleen. Poliisia esitutkintaviranomaisena koskevasta sääntelystä tarkkarajainen määräaika on löydettävissä ainoastaan säännöksestä, jossa määritellään, milloin viimeistään vaatimus pidätetyn vangitsemisesta on tehtävä. Toinen erittäin tärkeä huomioon otettava ajallinen tehoste heidän toiminnassaan on rikosten syyteoikeuden vanhentumisaikojen seuraaminen ja toimiminen niin, että syyttäjää varten jää syyteharkinnan suorittamiseen tarpeeksi aikaa. Syyttäjän kohdalla tarkkarajainen määräaika syyteharkinnan kestoon on annettu valtakunnansyyttäjänviraston toimesta asetettaessa toiminnallisia tavoitteita syyttäjälaitokselle. Sen mukaan syyteharkinta on suoritettava joutuisasti, eikä se saa kestää syyttäjästä riippuvasta syystä enempää kuin kuusi kuukautta. Syyttäjän on niinikään seurattava rikosasioiden syyteoikeuden vanhentumisaikoja ja sen mukaan asetettava kulloinkin kyseessä olevan rikosasian syyteharkinnan kiireellisyysjärjestys. Ylimpien lainvalvojien toimenpiteet olivat käsiteltyjen kanteluiden ratkaisuissa, koskien asian käsittelyn viivästymisiä, melko lieviä. Yleensä pyydettiin kantelun kohteena olevaa kiinnittämään huomiota vastaisuuden varalle. Toisaalta tarkkarajaiset määräajat asian käsittelyn tehostamiseen nykyisillä resursseilla johtaisivat asioiden priorisoimiseen ja se puolestaan saattaisi vaikuttaa yksilön oikeusturvaan. Lainsäädäntöön kohdistuvilla uudistuksilla sekä asian käsittelyn menettelymuotojen kehittelyllä pyritään kuitenkin asian käsittelyn viivytyksettömyyteen sekä samalla yksilön oikeuteen saada asiansa käsitellyksi ilman aiheetonta viivytystä.
Yksilön oikeusturvan takeita selvitetään sitä koskevan sääntelyn tutkimisella. Yhtä oikeusturvan elementtiä, eli asian käsittelyn joutuisuutta, on pyritty hahmottamaan myös kantelutapauksien avulla, joita on tehty ylimmille lainvalvojille asian käsittelyn viivästymisistä. Kantelutapaukset on valittu sen perusteella, että ne ovat kohdistuneet poliisin tai syyttäjän toiminnassa ilmenneeseen asian käsittelyn viivästymiseen. Hallintoviranomaista, josta tarkemmin poliisi- ja syyttäjäviranomaista velvoittavaa sääntelyä asian käsittelyn joutuisuuteen, tutkitaan ensin ylikansallisen ja kansainvälisen sääntelyn parista. Kansallisen sääntelyn parista on valittu niitä poliisi- ja syyttäjäviranomaista koskevia säännöksiä, jotka velvoittavat asian käsittelyn joutuisuuteen. Ylimpien lainvalvojien ratkaisuissa kanteluihin, joita on tehty kyseisten viranomaisten toiminnasta, on kiinnitetty huomiota toimenpiteisiin, joihin nämä ylimmät lainvalvojat ovat ryhtyneet kantelutapausten kohteena olevaa viranomaista kohtaan.
Nykyisestä voimassa olevasta lainsäädännöstä ei ole löydettävissä juurikaan säännöksiä, joissa tarkkarajainen määräaika on asetettu asian käsittelemistä varten. Yleensä vaatimus on ilmaistu sanoilla: ilman aiheetonta viivytystä, viipymättä, joutuisasti, heti ja niin edelleen. Poliisia esitutkintaviranomaisena koskevasta sääntelystä tarkkarajainen määräaika on löydettävissä ainoastaan säännöksestä, jossa määritellään, milloin viimeistään vaatimus pidätetyn vangitsemisesta on tehtävä. Toinen erittäin tärkeä huomioon otettava ajallinen tehoste heidän toiminnassaan on rikosten syyteoikeuden vanhentumisaikojen seuraaminen ja toimiminen niin, että syyttäjää varten jää syyteharkinnan suorittamiseen tarpeeksi aikaa. Syyttäjän kohdalla tarkkarajainen määräaika syyteharkinnan kestoon on annettu valtakunnansyyttäjänviraston toimesta asetettaessa toiminnallisia tavoitteita syyttäjälaitokselle. Sen mukaan syyteharkinta on suoritettava joutuisasti, eikä se saa kestää syyttäjästä riippuvasta syystä enempää kuin kuusi kuukautta. Syyttäjän on niinikään seurattava rikosasioiden syyteoikeuden vanhentumisaikoja ja sen mukaan asetettava kulloinkin kyseessä olevan rikosasian syyteharkinnan kiireellisyysjärjestys. Ylimpien lainvalvojien toimenpiteet olivat käsiteltyjen kanteluiden ratkaisuissa, koskien asian käsittelyn viivästymisiä, melko lieviä. Yleensä pyydettiin kantelun kohteena olevaa kiinnittämään huomiota vastaisuuden varalle. Toisaalta tarkkarajaiset määräajat asian käsittelyn tehostamiseen nykyisillä resursseilla johtaisivat asioiden priorisoimiseen ja se puolestaan saattaisi vaikuttaa yksilön oikeusturvaan. Lainsäädäntöön kohdistuvilla uudistuksilla sekä asian käsittelyn menettelymuotojen kehittelyllä pyritään kuitenkin asian käsittelyn viivytyksettömyyteen sekä samalla yksilön oikeuteen saada asiansa käsitellyksi ilman aiheetonta viivytystä.