Intensiteettisanojen frekvenssit ja kollokaatiot oppijansuomessa
Tervo, Anne (2013)
2013
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee suomea vieraana kielenä ulkomaisissa yliopistoissa opiskelevien intensiteettisanojen käyttöä. Tutkielma tuottaa lisää tietoa suomenoppijoiden intensiteettisanojen sanastollisista piirteistä. Aineistona on Kansainvälinen oppijansuomen korpus, josta on valittu tutkittavaksi alkeis-, keski- ja edistyneeltä tasolta kaikilta 774 tekstiä.
Tutkielman teoriatausta on kontekstuaalinen semantiikka ja oppijankielen korpustutkimus. Tutkielma on kvantitatiivinen, mutta kvantitatiivisia tuloksia täydennetään kvalitatiivisilla huomioilla. Tilastollisessa tutkimuksessa on hyödynnetty AntConc-korpusohjelmaa, joka laskee tutkimusaineistosta intensiteettisanojen frekvenssejä eli esiintymistiheyksiä. AntConcin avulla etsitään myös intensiteettisanojen kanssa yhdessä esiintyvät sanat eli kollokaatiot.
Tutkimuskohteena on viisi eri intensiteettisanaa, jotka valikoituvat tarkasteluun yleisyyden perusteella vahvennesanojen joukosta. Tutkimuskohteena ovat intensiteettisanat hyvin, oikein, todella, tosi ja erittäin. Intensiteettisanoista tutkitaan frekvenssejä eri taitotasoilla ja arvioidaan syitä esiintymistaajuuksille. Kvalitatiivista tutkimusta tehdään analysoimalla kollokaattien eroja eri taitotasoilla niiden merkitsevyyslukujen avulla. Kollokaattien käytön havainnollistamiseksi näkyvillä on myös esimerkkilauseita, joissa on intensiteettisanojen yleisimpiä kollokaatteja.
Frekvenssianalyysin tulosten perusteella suomenoppijat käyttävät intensiteettisanoja hyvin monipuolisesti. Hyvin on kaikkein käytetyin intensiteettisana, mutta myös kirjallistyylistä erittäin-sanaa käytetään. Tutkimustulosten perusteella tilastollisesti merkitsevät kollokaatit eroavat eri intensiteettisanoilla toisistaan. Intensiteettisana saa myös taitotasosta riippuen erilaisia merkitseviä kollokaatteja. Sanaluokiltaan kollokaatit ovat adjektiiveja ja adverbeja. Intensiteettisanojen käyttö ei ole tekstin aihepiirin motivoimaa, joten ne voivat määrittää mitä tahansa näiden sanaluokkien sanoja. Kollokaattien erilaisuus kertoo myös suomenoppijoiden sanaston rikkaudesta.
Tutkielman teoriatausta on kontekstuaalinen semantiikka ja oppijankielen korpustutkimus. Tutkielma on kvantitatiivinen, mutta kvantitatiivisia tuloksia täydennetään kvalitatiivisilla huomioilla. Tilastollisessa tutkimuksessa on hyödynnetty AntConc-korpusohjelmaa, joka laskee tutkimusaineistosta intensiteettisanojen frekvenssejä eli esiintymistiheyksiä. AntConcin avulla etsitään myös intensiteettisanojen kanssa yhdessä esiintyvät sanat eli kollokaatiot.
Tutkimuskohteena on viisi eri intensiteettisanaa, jotka valikoituvat tarkasteluun yleisyyden perusteella vahvennesanojen joukosta. Tutkimuskohteena ovat intensiteettisanat hyvin, oikein, todella, tosi ja erittäin. Intensiteettisanoista tutkitaan frekvenssejä eri taitotasoilla ja arvioidaan syitä esiintymistaajuuksille. Kvalitatiivista tutkimusta tehdään analysoimalla kollokaattien eroja eri taitotasoilla niiden merkitsevyyslukujen avulla. Kollokaattien käytön havainnollistamiseksi näkyvillä on myös esimerkkilauseita, joissa on intensiteettisanojen yleisimpiä kollokaatteja.
Frekvenssianalyysin tulosten perusteella suomenoppijat käyttävät intensiteettisanoja hyvin monipuolisesti. Hyvin on kaikkein käytetyin intensiteettisana, mutta myös kirjallistyylistä erittäin-sanaa käytetään. Tutkimustulosten perusteella tilastollisesti merkitsevät kollokaatit eroavat eri intensiteettisanoilla toisistaan. Intensiteettisana saa myös taitotasosta riippuen erilaisia merkitseviä kollokaatteja. Sanaluokiltaan kollokaatit ovat adjektiiveja ja adverbeja. Intensiteettisanojen käyttö ei ole tekstin aihepiirin motivoimaa, joten ne voivat määrittää mitä tahansa näiden sanaluokkien sanoja. Kollokaattien erilaisuus kertoo myös suomenoppijoiden sanaston rikkaudesta.