Pienyrityksen kansainvälistyminen osaamisen ja taloudellisten resurssien vuorovaikutteisena prosessina
Sorama, Kirsti (2003)
Kuvaus
Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.
Tiivistelmä
Tämän tutkielman aiheena on taloudellisten resurssien ja oppimisen merkitys pienyrityksen kansainvälistymisprosessissa. Aiheen taustalla on yhä kiihtyvä kansainvälistyminen toisaalta yrityksien tarpeista lähtien ja toisaalta ympäröivän yhteiskunnan odotuksista johtuen. Myös EU:n laajeneminen lisää merkittävästi mahdollisuuksia lisätä kansainvälistä kauppaa. Kansainvälistymistä on vuosikymmenien ajan tutkittu intensiivisesti ja monipuolisesti, mutta pitkittäistutkimuksia kansainvälistymisestä prosessina, joka etenee taloudellisten resurssien ja kyvyn oppia/osaamisen kehittymisen myötä ei monia ole. Erityisesti pienyrityksen kansainvälistymisprosessissa näillä seikoilla on erityinen merkitys prosessin onnistumiselle. Tämän tutkielman perusväittämä on "Pienen yrityksen mahdollisuuteen menestyä kansainvälistymisprosessissaan vaikuttaa ensisijaisesti yrityksen osaaminen ja kyky oppia, mutta prosessin etenemiseen sitoutumisen astetta lisäämällä vaikuttaa yrityksen käytettävissä olevat taloudelliset resurssit". Se, että yritys oppimalla mahdollistaa prosessin etenemisen ei vielä riitä, vaan yrityksen olisi aina huomioitava sekä sen hetken taloudelliset resurssinsa ja mikä vielä tärkeämpää myös tulevaisuudessa käytettävissä olevat resurssinsa, pystyäkseen toteuttamaan prosessin hallitusti ja integroidusti yrityksen muun toiminnan kanssa. Taloudellisten resurssien määrä sekä myös niiden sitomisen ajoitus tulisi olla perusteellisesti suunniteltua, jotta prosessi ei vaarantaisi koko yrityksen olemassa oloa. Useinmiten pienet tuotannolliset yritykset eivät systemaattisesti lähde kansainvälistymään. Kuitenkin mahdollisuudet ovat olemassa, jos se vain yrityksessä ymmärretään ja ryhdytään suunnitelmallisesti lisäämään niin osaamista kuin myös taloudellisia resursseja. Näiden myötä pienestä voi kasvaa suuri, mutta näissä epäonnistuminen joko suunnitelmallisuuden puuttumisen tai osaamattomuuden vuoksi voi aiheuttaa suuria taloudellisia vaikeuksia ja jopa kaataa koko yrityksen.
Tätä tutkielmaa varten valittiin pieni tuotannollinen yritys, joka oli aloittanut kansainvälisprosessinsa satunnaisilla vientikaupoilla Tanskaan ja Norjaan 1980-luvun puolivälissä ja 1990-luvun alussa myös Venäjälle, Viroon ja Puolaan. Myöhemmin yritys solmi markkinointisopimuksen suomalaisen yrityksen kanssa ja jatkoi Venäjän vientikauppaa sen kautta. 1990-luvun puolessa välissä yritys perusti ensin myyntikonttorin yhteisyrityksenä Viroon ja sen jälkeen tuotannollisen joint venture yrityksen Puolaan. Jonkin verran markkinointia suunnattiin ajoittain myös Skandinaviaan, mutta ilman tuloksia.
Tehdyssä tutkimuksessa kävi ilmi, että pienen yrityksen tulisi ensisijaisesti keskittyä vientitoimintoihin ja panostaa niihin. Osaamistaan kehittämällä se voi jopa harjoittaa välitöntä vientiä. Kuitenkin vasta sitten, kun yrityksellä on sekä osaamista että taloudellisia resursseja, se voi lähteä vientiä intensiivisempien operointimuotojen käyttöön eli lisätä sitoutumisen astetta kansainvälistymisprosessissaan. Tuotannollisen yrityksen perustaminen tai sellaisen hankkiminen ulkomailta vaatii kuitenkin siinä määrin sekä osaamista että varsinkin taloudellisia resursseja, ettei se ole pienelle yritykselle yleensä järkevää tai edes mahdollista. Yritys voi edetä vaihemallien mukaiseen kehitysvaiheeseen, mutta kasvuvaiheen saavuttaminen edellyttää mahdollisuutta allokoida merkittävässä määrin taloudellisia resursseja ulkomaisiin operaatioihin ja kykyä oppia.
Tätä tutkielmaa varten valittiin pieni tuotannollinen yritys, joka oli aloittanut kansainvälisprosessinsa satunnaisilla vientikaupoilla Tanskaan ja Norjaan 1980-luvun puolivälissä ja 1990-luvun alussa myös Venäjälle, Viroon ja Puolaan. Myöhemmin yritys solmi markkinointisopimuksen suomalaisen yrityksen kanssa ja jatkoi Venäjän vientikauppaa sen kautta. 1990-luvun puolessa välissä yritys perusti ensin myyntikonttorin yhteisyrityksenä Viroon ja sen jälkeen tuotannollisen joint venture yrityksen Puolaan. Jonkin verran markkinointia suunnattiin ajoittain myös Skandinaviaan, mutta ilman tuloksia.
Tehdyssä tutkimuksessa kävi ilmi, että pienen yrityksen tulisi ensisijaisesti keskittyä vientitoimintoihin ja panostaa niihin. Osaamistaan kehittämällä se voi jopa harjoittaa välitöntä vientiä. Kuitenkin vasta sitten, kun yrityksellä on sekä osaamista että taloudellisia resursseja, se voi lähteä vientiä intensiivisempien operointimuotojen käyttöön eli lisätä sitoutumisen astetta kansainvälistymisprosessissaan. Tuotannollisen yrityksen perustaminen tai sellaisen hankkiminen ulkomailta vaatii kuitenkin siinä määrin sekä osaamista että varsinkin taloudellisia resursseja, ettei se ole pienelle yritykselle yleensä järkevää tai edes mahdollista. Yritys voi edetä vaihemallien mukaiseen kehitysvaiheeseen, mutta kasvuvaiheen saavuttaminen edellyttää mahdollisuutta allokoida merkittävässä määrin taloudellisia resursseja ulkomaisiin operaatioihin ja kykyä oppia.