Hyphen Identities. The Hybrid Experience of the Haitian Diaspora in the United States
Ala-Kokko, Laura (2009)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tutkielmani aiheena on Yhdysvaltoihin muuttaneiden Haitilaisten ja heidän lastensa kokemus identiteetin asteittaisesta muuttumisesta Haitilaisamerikkalaiseksi. Pääsiallisena aineistona käytän Edwidge Danticatin romaania Breath, Eyes, Memory ja novellia ”Caroline’s Wedding,” sekä muiden Haitilaissyntyisten kirjoittajien omiin kokemuksiin perustuvia lyhyitä tarinoita. Teoreettisena ohjenuorana toimii Homi K. Bhabhan ”kolmas tila” – teoria sekä Virinder S. Kalran, Raminder Kaurin ja John Hutnykin teos Diaspora and Hybridity.
Hypoteesini oli, että ensimmäisen sukupolven edustajat kokevat vähemmän sulautumista kohdemaan kulttuuriin, ja pääsääntöisesti vastustavat myös lastensa, eli toisen sukupolven identiteetissä esiintyviä merkkejä ”amerikkalaistumisesta.” Toisen sukupolven identiteetin oletin puolestaan rakentuvan sekä haitilaiseen perinteeseen että Yhdysvalloissa opittuihin arvoihin.
Analyysistä selviää, että hypoteesi pitää paikkaansa. Ensimmäinen sukupolvi kokee tärkeänä haitilaisten perinteiden vaalimisen uudessakin ympäristössä, eivätkä tahdo omaksua yhdysvaltalaisen kulttuurin piirteitä. Tämä johtuu siitä, että he pelkäävät menettävänsä kulttuurisen aitoutensa. Heidän elämäänsä Yhdysvalloissa dominoi myös tunne väliaikaisesta maanpaosta, vaikka he eivät tosiasiassa suunnittele paluuta kotimaahan. Toinen sukupolvi taas asettuu helpommin Bhabhan teorioimaan ”kolmanteen tilaan,” jossa oma identiteetti rakentuu molempien kulttuurien aineksista olematta kahtiajakautunut. Samalla he vapautuvat kulttuurisen aitouden vaatimuksesta. He ovat myös niin kutsutun sisäpiirin edustajia molemmissa kulttuureissa, jonka vuoksi heidän on mahdollista tarkastella niiden käytäntöjä kriittisesti sekä hylätä perinteet, jotka ovat tarpeettomia ja vahingollisia.
Hypoteesini oli, että ensimmäisen sukupolven edustajat kokevat vähemmän sulautumista kohdemaan kulttuuriin, ja pääsääntöisesti vastustavat myös lastensa, eli toisen sukupolven identiteetissä esiintyviä merkkejä ”amerikkalaistumisesta.” Toisen sukupolven identiteetin oletin puolestaan rakentuvan sekä haitilaiseen perinteeseen että Yhdysvalloissa opittuihin arvoihin.
Analyysistä selviää, että hypoteesi pitää paikkaansa. Ensimmäinen sukupolvi kokee tärkeänä haitilaisten perinteiden vaalimisen uudessakin ympäristössä, eivätkä tahdo omaksua yhdysvaltalaisen kulttuurin piirteitä. Tämä johtuu siitä, että he pelkäävät menettävänsä kulttuurisen aitoutensa. Heidän elämäänsä Yhdysvalloissa dominoi myös tunne väliaikaisesta maanpaosta, vaikka he eivät tosiasiassa suunnittele paluuta kotimaahan. Toinen sukupolvi taas asettuu helpommin Bhabhan teorioimaan ”kolmanteen tilaan,” jossa oma identiteetti rakentuu molempien kulttuurien aineksista olematta kahtiajakautunut. Samalla he vapautuvat kulttuurisen aitouden vaatimuksesta. He ovat myös niin kutsutun sisäpiirin edustajia molemmissa kulttuureissa, jonka vuoksi heidän on mahdollista tarkastella niiden käytäntöjä kriittisesti sekä hylätä perinteet, jotka ovat tarpeettomia ja vahingollisia.