"I was a woman who was not a woman" Power and Gendered Speech in Scarpetta and the Scarpetta Factor

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkasteltiin sukupuolten kielenkäytön (gendered speech) ja valta-asemien suhdetta toisiinsa. Teoriapohjana oli Jennifer Coatesin tutkimustulokset sukupuolten opituista kielenkäyttötyyleistä. Sukupuolet oppivat eri säännöt, miten heidän tulisi kieltä käyttää. Nämä säännöt perustuvat yhteiskunnan vaatimuksiin siitä, mikä on ”sopivaa” kullekin sukupuolelle. Miesten kielenkäyttö perustuu arvojärjestykseen ja kilpailuun (competitive speech style), kun taas naisten kielenkäyttö perustuu tasa-arvoisuuteen ja yhteistyöhön (co-operative speech style). Miesten oppima kilpaileva tyyli nähdään tehokkaampana tilanteissa, jotka perustuvat hierarkiaan, kun taas naisten oppima yhteistyöhön pyrkivä tyyli voidaan nähdä tehokkaampana tasa-arvoisissa tilanteissa. Sukupuolet voivat kuitenkin poiketa opituista yhteiskunnan säännöistä, jolloin miehet voivat ajoittain omaksua naisten tasa-arvoisen puhetyylin, ja naiset voivat ajoittain omaksua miesten kilpailevan puhetyylin. Tästä ilmiöstä käytetään termiä gender performance. Materiaalina tutkimuksessa oli kaksi Patricia D. Cornwellin luomaa fiktiivistä naishahmoa, joilla on korkea asema valtahierarkiassa. Heidän puhetyyliä tarkasteltiin romaaneissa Scarpetta (2008) ja the Scarpetta Factor (2009). Koska rikoskirjallisuus perustuu autenttisuuteen, voitiin olettaa, että dialogit jäljittelevät aitoa kielenkäyttöä. Naishahmojen tuli käyttää kilpailevaa puhetyyliä tilanteissa, joissa he pitävät valta-asemaa. Toisaalta heidän tuli käyttää yhteistyöhön perustuvaa puhetyyliä tilanteissa, joissa he ovat tasa-arvoisia muiden puhujien kanssa. Tarkastelun kohteina olivat kysymykset, käskyt sekä keskeytykset, joiden käyttötavat jaoteltiin kilpailevan sekä tasa-arvoisen tyylin mukaan. Tältä pohjalta oli mahdollista nähdä kumpaa tyyliä naishahmot käyttivät eri valtatilanteissa. Tulokset osoittivat, että valta-asemalla oli vaikutus naisten puhetyyliin. He käyttivät enemmän kilpailevaa tyyliä tilanteissa, joissa he pitivät valta-asemaa, kun taas tasa-arvoisissa tilanteissa he käyttivät enemmän yhteistyöhön perustuvaa tyyliä. Muutama poikkeus ilmeni kysymysten sekä käskyjen käytössä, jolloin tasa-arvoista tyyliä käytettiin eriarvoisessa valtatilanteessa johdattelemaan keskustelua. Näin ollen naishahmot vaihtelivat puhetyyliään ja täten myös uhmasivat yhteiskunnan määrittelemiä sukupuoliodotuksia oikeanlaisesta puhetyylistä.