Optimaalinen valuutta-alue ja integraation syveneminen: empiirinen testaus eurooppalaisella aineistolla

Abstract

Optimaalisella valuutta-alueella tarkoitetaan sen traditionaalisen lähestymistavan mukaan aluetta, jolla vallitsee täydellinen työvoiman ja pääoman liikkuvuus. Alueella on voimassa joko yksi valuutta tai yhteinen kiinteiden valuuttakurssien järjestelmä. Epäsymmetrisillä shokeilla puolestaan tarkoitetaan häiriöitä, jotka vaikuttavat valuutta-alueen jäsenmaihin eri tavalla ja eriaikaisesti. Häiriöiden syntyminen ja luonteen selvittäminen on tärkeää, jotta niihin voitaisiin sopeutua optimaalisesti.

Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, löytyykö Euroopan alueelta teorian mukaista optimaalista valuutta-aluetta. Erityisenä kiinnostuksen kohteena oli päätelmien tekeminen mahdollisista muutoksista optimaalisempaan suuntaan Euroopan talous- ja rahaliiton (EMU) astuttua voimaan. Tätä pyrittiin empiirisesti testaamaan yhteisintegroituvuusmenetelmän avulla. Tarkasteltavana olleet maat jaettiin kahteen ryhmään sen mukaan kuuluuko maa EMU:iin. Myös aikasarjojen tutkiminen jaettiin osaperiodeihin, niin kutsuttuihin EMS- ja EMU-aikoihin.

Tulokset osoittavat, että Euroopan integroitumisessa on tapahtunut jossain määrin kehittymistä. Sekä EMU:n ulkopuolisten maiden (Iso-Britannia, Ruotsi ja Tanska) että EMU-maiden (Belgia, Ranska, Saksa ja Suomi) empiiriset tulokset antavat viitteitä osittaisesta ja melko lievästä integraation syvenemisestä; alueiden välisiä pitkän aikavälin relaatioita löytyy erityisesti toiselta alajaksolta eli niin kutsutulta EMU-ajalta.