Strategisen ketteryyden johtaminen: Tutkimus strategisen ketteryyden hyödyntämistapojen, strategisen muutosvalmiuden ja uudistumiskyvyn näkökulmista
Piiroinen, Teemu (2016)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tässä pro gradu –tutkielmassa tutkittiin strategisesti ketterien organisaatioiden johtamista, erityisesti strategisen ketteryyden hyödyntämistapojen, strategisen muutosvalmiuden ja uudistumiskyvyn näkökulmista. Tutkimuksessa analysoitiin organisaatioita, joiden menestys ja toimintakyky oletetaan olevan erityisen riippuvainen organisaatioiden kyvystä sopeutua, adaptoitua ja reagoida toimintaympäristössään tapahtuviin muutoksiin. Samalla tarkasteltiin strategisen johtamisen metodeja, joiden avulla organisaatiot pyrkivät sekä adaptoitumaan että muuttamaan toimintaympäristöään niille suotuisaksi.
Tutkimuksen päätehtävä oli selvittää, miten strategisen ketteryyden idea näkyy toimintaympäristöstään välittömästi riippuvaisen organisaation arkipäivän toiminnassa ja strategisessa johtamisessa? Tarkastelun systematisoimiseksi tutkimuksen päätehtävä jaettiin kahteen pienempään alakohtaiseen osaongelmaan, jotka kuvaavat organisaation toimintaympäristöä sekä sen sisäistä ohjaustoimintaa: 1. Millä tavoin organisaation toimintaympäristö vaikuttaa ketteryyden soveltamiseen? 2. Mitkä ovat johdon ohjauskeinot organisaation pyrkiessä kohti strategista ketteryyttä?
Tutkimuskysymyksiä lähestyttiin fenomenologis-hermeneuttisen tutkimusotteen kautta. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoidulla haastattelumenetelmällä yhdeksältä eri konsulttiyhtiön partnerilta / toimitusjohtajalta. Kohdeorganisaatiot toimivat pääosin Suomessa ja osa yrityksistä on kansainvälisiä konsulttiyrityksiä. Kohdeorganisaatiot toimivat pääosin samalla liiketoiminnallisella kentällä. Näin pyrittiin varmistamaan, että suurimmalla osalla haastateltavista kohdeorganisaatioista on liiketoimintansa puolesta samat mahdollisuudet. Haastattelukysymykset ja keskustelut jaoteltiin neljän teeman alle: taustakysymykset, strateginen ketteryys, organisatorinen ketteryys ja kehittämiskohteet. Tutkimusaineiston analysoinnissa käytettiin menettelytapana sisällönanalyysiä.
Ketteryyden määritelmissä havaittiin haastattelujen tuloksissa eroja, jotka myös teoria vahvisti. Tämä kuvastaa hyvin sitä, että ketteryys ainakin osittain tarkoittaa eri asioita eri ihmisille, eikä siis samaa kaikille. Tutkimustuloksena ketteryys on elinehto nykypäivän asiantuntijaorganisaatioille, joka esiintyy vahvana ideologiana osana arkipäivän toimintaa johdon ohjaamana. Haastattelutuloksissa organisaatioiden toimintaympäristö nähtiin poikkeuksetta epävarmana ja jatkuvasti muuttuvana. Toiminnan ketteryys korostui reagoimisessa vastatessa toimintaympäristön haasteisiin sekä mahdollisuuksiin, jonka teoria myös vahvisti. Metodit, joilla haastateltavat pyrkivät edistämään organisaatioidensa ketteryyttä vaihtelivat hieman. Kooltaan isot organisaatiot kokivat tärkeäksi tiedonkulun lisäämisen ja muutosvalmiuden. Pienemmissä organisaatioissa korostui tiimityöskentelyn merkitys sekä henkilöstön yhtenäisyys osana jatkuvaa muutosta. Yhtenäistä kaikille organisaatioille oli oppivan organisaatiokulttuurin edistäminen.
Tutkimuksen päätehtävä oli selvittää, miten strategisen ketteryyden idea näkyy toimintaympäristöstään välittömästi riippuvaisen organisaation arkipäivän toiminnassa ja strategisessa johtamisessa? Tarkastelun systematisoimiseksi tutkimuksen päätehtävä jaettiin kahteen pienempään alakohtaiseen osaongelmaan, jotka kuvaavat organisaation toimintaympäristöä sekä sen sisäistä ohjaustoimintaa: 1. Millä tavoin organisaation toimintaympäristö vaikuttaa ketteryyden soveltamiseen? 2. Mitkä ovat johdon ohjauskeinot organisaation pyrkiessä kohti strategista ketteryyttä?
Tutkimuskysymyksiä lähestyttiin fenomenologis-hermeneuttisen tutkimusotteen kautta. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoidulla haastattelumenetelmällä yhdeksältä eri konsulttiyhtiön partnerilta / toimitusjohtajalta. Kohdeorganisaatiot toimivat pääosin Suomessa ja osa yrityksistä on kansainvälisiä konsulttiyrityksiä. Kohdeorganisaatiot toimivat pääosin samalla liiketoiminnallisella kentällä. Näin pyrittiin varmistamaan, että suurimmalla osalla haastateltavista kohdeorganisaatioista on liiketoimintansa puolesta samat mahdollisuudet. Haastattelukysymykset ja keskustelut jaoteltiin neljän teeman alle: taustakysymykset, strateginen ketteryys, organisatorinen ketteryys ja kehittämiskohteet. Tutkimusaineiston analysoinnissa käytettiin menettelytapana sisällönanalyysiä.
Ketteryyden määritelmissä havaittiin haastattelujen tuloksissa eroja, jotka myös teoria vahvisti. Tämä kuvastaa hyvin sitä, että ketteryys ainakin osittain tarkoittaa eri asioita eri ihmisille, eikä siis samaa kaikille. Tutkimustuloksena ketteryys on elinehto nykypäivän asiantuntijaorganisaatioille, joka esiintyy vahvana ideologiana osana arkipäivän toimintaa johdon ohjaamana. Haastattelutuloksissa organisaatioiden toimintaympäristö nähtiin poikkeuksetta epävarmana ja jatkuvasti muuttuvana. Toiminnan ketteryys korostui reagoimisessa vastatessa toimintaympäristön haasteisiin sekä mahdollisuuksiin, jonka teoria myös vahvisti. Metodit, joilla haastateltavat pyrkivät edistämään organisaatioidensa ketteryyttä vaihtelivat hieman. Kooltaan isot organisaatiot kokivat tärkeäksi tiedonkulun lisäämisen ja muutosvalmiuden. Pienemmissä organisaatioissa korostui tiimityöskentelyn merkitys sekä henkilöstön yhtenäisyys osana jatkuvaa muutosta. Yhtenäistä kaikille organisaatioille oli oppivan organisaatiokulttuurin edistäminen.