"AIHEUTTAISI HAITTAA KAAVOITUKSELLE": Suunnittelutarveratkaisu maankäytön ohjausvälineenä
Piipponen, Sini (2017)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan rakentamisen tulee Suomessa perustua pääasiassa asemakaavaan. Suunnittelutarvealueilla rakentamisen sallittavuus ratkaistaan erillisellä suunnittelutarveratkaisulla, jolla voidaan paremmin selvittää rakentamisen soveltuminen alueen tulevaan maankäyttöön. Suunnittelutarvealueella tarkoitetaan aluetta, jolla on nähtävissä tarvetta alueen maankäytön yksityiskohtaisempaan suunnitteluun joko yhdyskuntarakenteen ohjaamiseksi tai erityisten ympäristöarvojen tai -haittojen vuoksi. Suunnittelutarvealue on olemassa, milloin alueen käytön järjestämiseksi on tarpeen ryhtyä erityisiin toimenpiteisiin. Lisäksi kunnat voivat osoittaa suunnittelutarvealueita yleiskaavassa ja rakennusjärjestyksessä. Suunnittelutarpeella korvataan pitkälti entistä rakennuslain taaja-asutuksen poikkeuslupamenettelyä, mutta suunnittelutarvealueen käsite on osoittautunut huomattavasti tätä laajemmaksi. Suunnittelutarvealueen käsitettä on käytännössä ollut hankala ymmärtää. Usein suunnittelutarvealueen olemassaoloa ei ole tunnistettu. Toisaalta suunnittelutarvealueita on pyritty osoittamaan liiankin laajoiksi.
Suunnittelutarveratkaisulla varmistetaan, että suunniteltu rakennushanke sopeutuu alueen maankäyttöön, on sopivaa yhdyskuntateknisten ja muiden verkostojen ja palvelujen kannalta eikä vaaranna merkittävästi alueen ympäristöllisiä arvoja. Kunta voi myös tehdä alueellisen suunnittelutarveratkaisun, jolla osoitetaan ne suunnittelutarvealueet, joilla ei ole tarpeen tehdä erillistä suunnittelutarveratkaisua. Näillä alueilla rakentaminen voi pohjautua suoraan rakentamista riittävästi ohjaavaan oikeusvaikutteiseen yleiskaavaan. Suunnittelutarve ranta-alueilla on rajattu tämän työn ulkopuolelle.
Suunnittelutarveratkaisuja kumotaan hallintotuomioistuimissa useimmiten sillä perusteella, että ne aiheuttaisivat haittaa kaavoitukselle ja alueiden käytön muulle järjestämiselle. Oikeuskirjallisuudessa ongelmana on pidetty myös osallistumismenettelyjen vähäisyyttä verrattuna osallistumiseen kaavoituksessa. Myös selvitykset jäävät suunnittelutarveratkaisuissa yleensä kaavaselvityksiä suppeammiksi. Suuri osa suunnittelutarveratkaisuilla toteutettavista hankkeista on pieniä, ja ne koskevat vähäistä osallisten joukkoa. Silti on vaarana, että suunnittelutarveratkaisuilla pyritään toteuttamaan kevein selvityksin ja osallistumismenettelyin hankkeita, joilla on kauaskantoisia ympäristöllisiä tai muita vaikutuksia. Tätä huolta lisää se, että suunnittelutarveratkaisujen viranomaisvalvontaa on vastikään vähennetty. Yksittäiset suunnittelutarveratkaisut eivät saa johtaa vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen ja näin onkin tapahtunut vain harvoin. On kuitenkin syytä kiinnittää aiempaa enemmän huomiota merkittävän rakentamisen muodostumiseen yksittäisten suunnittelutarveratkaisujen kasautuessa samoille alueille. Suunnittelutarveratkaisun tulisi olla kaavajärjestelmää täydentävä elementti, mutta valitettavan usein se aiheuttaa haittaa kaavoitukselle.
Suunnittelutarveratkaisulla varmistetaan, että suunniteltu rakennushanke sopeutuu alueen maankäyttöön, on sopivaa yhdyskuntateknisten ja muiden verkostojen ja palvelujen kannalta eikä vaaranna merkittävästi alueen ympäristöllisiä arvoja. Kunta voi myös tehdä alueellisen suunnittelutarveratkaisun, jolla osoitetaan ne suunnittelutarvealueet, joilla ei ole tarpeen tehdä erillistä suunnittelutarveratkaisua. Näillä alueilla rakentaminen voi pohjautua suoraan rakentamista riittävästi ohjaavaan oikeusvaikutteiseen yleiskaavaan. Suunnittelutarve ranta-alueilla on rajattu tämän työn ulkopuolelle.
Suunnittelutarveratkaisuja kumotaan hallintotuomioistuimissa useimmiten sillä perusteella, että ne aiheuttaisivat haittaa kaavoitukselle ja alueiden käytön muulle järjestämiselle. Oikeuskirjallisuudessa ongelmana on pidetty myös osallistumismenettelyjen vähäisyyttä verrattuna osallistumiseen kaavoituksessa. Myös selvitykset jäävät suunnittelutarveratkaisuissa yleensä kaavaselvityksiä suppeammiksi. Suuri osa suunnittelutarveratkaisuilla toteutettavista hankkeista on pieniä, ja ne koskevat vähäistä osallisten joukkoa. Silti on vaarana, että suunnittelutarveratkaisuilla pyritään toteuttamaan kevein selvityksin ja osallistumismenettelyin hankkeita, joilla on kauaskantoisia ympäristöllisiä tai muita vaikutuksia. Tätä huolta lisää se, että suunnittelutarveratkaisujen viranomaisvalvontaa on vastikään vähennetty. Yksittäiset suunnittelutarveratkaisut eivät saa johtaa vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen ja näin onkin tapahtunut vain harvoin. On kuitenkin syytä kiinnittää aiempaa enemmän huomiota merkittävän rakentamisen muodostumiseen yksittäisten suunnittelutarveratkaisujen kasautuessa samoille alueille. Suunnittelutarveratkaisun tulisi olla kaavajärjestelmää täydentävä elementti, mutta valitettavan usein se aiheuttaa haittaa kaavoitukselle.