Yksityisen turvallisuusalan valvonta
Hautamäki, Tarja (2011)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Yksityisen turvallisuusalan merkitys poliisiviranomaisen julkisia turvallisuuspalveluja täydentävänä on viime vuosikymmeninä kasvanut. Erot julkisen ja yksityisen palvelun välillä ovat osin jopa hämärtyneet julkisen hallinnon rakenteissa ja lainsäädännössä tapahtuneiden muutosten sekä yksityistämisen seurauksena. Yksityistä turvallisuusalaa koskeva oikeudellinen tutkimus on kuitenkin ollut melko vähäistä.
Tutkimuksessa systematisoidaan yksityisen turvallisuusalan (lukuun ottamatta yksityisten yritysten sisäisiä turvallisuusorganisaatioita) valvonta, valvonnan ulottuvuudet, keinot ja valvonnan mahdolliset aukot perustuslain 22 ja 124 §:ien kannalta. Tavoitteena on selvittää valvonnan sääntely ja valvonnassa havaittavat aukot sekä tarpeet lain muuttamiseen ja perustelut lain muuttamiseksi.
Tutkimus kuuluu sekä yksityis- että julkisoikeuden alaan. Tutkimuksessa tarkastellaan yksityisen turvallisuusalan valvontaa ja kuvataan valvonnasta oikeudellisesti vastuussa oleva organisaatiojärjestelmä. Tutkimuksen oikeudenaloja yhdistävänä kriteerinä on yksityinen turvallisuusala. Tutkimusmetodi on lainopillinen mutta se on luonteeltaan enemmän systematisoivaa kuin tulkitsevaa. Tutkimukseen liittyy myös oikeuspoliittisia ulottuvuuksia ehdotuksina joidenkin yksityiseen turvallisuusalaan liittyvien osa-alueiden tarkempaan tarkasteluun ottamiseksi ja ehdotuksina lainsäädännön muutoksiksi lainsäädännössä havaittujen aukkojen poistamiseksi.
Hallintotieteestä lainataan valvontajärjestelmän ja prosessien kuvausmalleja, joilla havainnollistetaan valvonnan eri elementtejä ja niiden suhteita toisiinsa. Tutkimuksessa keskitytään valvontajärjestelmän ytimeen kuuluvan valvonnan toteutus –osaprosessin kuvaamiseen. Monilla yhteiskuntatieteiden aloilla käytetty verkostolähestymistapa antaa siihen käsitteellisen välineen. Verkostoanalyysiä käytetään tutkimuksessa metaforana, joka auttaa ymmärtämään monimutkaisia sosiaalisia järjestelmiä.
Yksityisen turvallisuusalan valvonnasta vastaa viranomaisverkosto, jonka muodostavat Poliisihallitus, poliisilaitokset, Liikenteen turvallisuusvirasto, pelastusviranomaiset, ylimmät laillisuusvalvojat, tuomioistuimet ja kuluttajaviranomaiset. Viranomaiset hyödyntävät yksityisen turvallisuusalan toimijoiden sekä yksityisten henkilöiden ja muiden oikeushenkilöiden toimenpiteitä, joita valvonnan toteutuminen usein edellyttää.
Valvonnan kannalta keskeisimmät oikeudelliset haasteet liittyvät yksityistämiseen ja sitä koskeviin lainsäädännön aukkoihin ja puutteisiin. Epäkohtia voitaisiin poistaa säätämällä laki julkisten tehtävien yksityistämisen yleisistä oikeudellisista edellytyksistä ja rajoituksista. Lisäksi jonkinasteista sisäistä laillisuuden arviointia ja tarkastusta tulisi edellyttää lain nojalla kaikilta yksityisen turvallisuusalan yhtiömuodoilta. Kansalaisten oikeusturvaa voitaisiin parantaa, jos yksityinen turvallisuusala liitettäisiin kokonaisuudessaan kuluttajansuojalainsäädännön soveltamisalaan. Yksityistä turvallisuusalaa valvovat useat eri viranomaiset, joita pääsääntöisesti ei velvoiteta valvontayhteistyöhön. Olisi syytä tutkia, parantaisivatko viranomaisten yhteistyövelvollisuus ja ajantasaisen valvonnan suunnitelmallinen järjestäminen perusoikeuksien toteutumista ja oikeusturvaa. Euroopan yhteisön tasolla tulisi asettaa tavoitteeksi yksityistä turvallisuusalaa koskevan sääntelyn harmonisointi.
Tutkimuksessa systematisoidaan yksityisen turvallisuusalan (lukuun ottamatta yksityisten yritysten sisäisiä turvallisuusorganisaatioita) valvonta, valvonnan ulottuvuudet, keinot ja valvonnan mahdolliset aukot perustuslain 22 ja 124 §:ien kannalta. Tavoitteena on selvittää valvonnan sääntely ja valvonnassa havaittavat aukot sekä tarpeet lain muuttamiseen ja perustelut lain muuttamiseksi.
Tutkimus kuuluu sekä yksityis- että julkisoikeuden alaan. Tutkimuksessa tarkastellaan yksityisen turvallisuusalan valvontaa ja kuvataan valvonnasta oikeudellisesti vastuussa oleva organisaatiojärjestelmä. Tutkimuksen oikeudenaloja yhdistävänä kriteerinä on yksityinen turvallisuusala. Tutkimusmetodi on lainopillinen mutta se on luonteeltaan enemmän systematisoivaa kuin tulkitsevaa. Tutkimukseen liittyy myös oikeuspoliittisia ulottuvuuksia ehdotuksina joidenkin yksityiseen turvallisuusalaan liittyvien osa-alueiden tarkempaan tarkasteluun ottamiseksi ja ehdotuksina lainsäädännön muutoksiksi lainsäädännössä havaittujen aukkojen poistamiseksi.
Hallintotieteestä lainataan valvontajärjestelmän ja prosessien kuvausmalleja, joilla havainnollistetaan valvonnan eri elementtejä ja niiden suhteita toisiinsa. Tutkimuksessa keskitytään valvontajärjestelmän ytimeen kuuluvan valvonnan toteutus –osaprosessin kuvaamiseen. Monilla yhteiskuntatieteiden aloilla käytetty verkostolähestymistapa antaa siihen käsitteellisen välineen. Verkostoanalyysiä käytetään tutkimuksessa metaforana, joka auttaa ymmärtämään monimutkaisia sosiaalisia järjestelmiä.
Yksityisen turvallisuusalan valvonnasta vastaa viranomaisverkosto, jonka muodostavat Poliisihallitus, poliisilaitokset, Liikenteen turvallisuusvirasto, pelastusviranomaiset, ylimmät laillisuusvalvojat, tuomioistuimet ja kuluttajaviranomaiset. Viranomaiset hyödyntävät yksityisen turvallisuusalan toimijoiden sekä yksityisten henkilöiden ja muiden oikeushenkilöiden toimenpiteitä, joita valvonnan toteutuminen usein edellyttää.
Valvonnan kannalta keskeisimmät oikeudelliset haasteet liittyvät yksityistämiseen ja sitä koskeviin lainsäädännön aukkoihin ja puutteisiin. Epäkohtia voitaisiin poistaa säätämällä laki julkisten tehtävien yksityistämisen yleisistä oikeudellisista edellytyksistä ja rajoituksista. Lisäksi jonkinasteista sisäistä laillisuuden arviointia ja tarkastusta tulisi edellyttää lain nojalla kaikilta yksityisen turvallisuusalan yhtiömuodoilta. Kansalaisten oikeusturvaa voitaisiin parantaa, jos yksityinen turvallisuusala liitettäisiin kokonaisuudessaan kuluttajansuojalainsäädännön soveltamisalaan. Yksityistä turvallisuusalaa valvovat useat eri viranomaiset, joita pääsääntöisesti ei velvoiteta valvontayhteistyöhön. Olisi syytä tutkia, parantaisivatko viranomaisten yhteistyövelvollisuus ja ajantasaisen valvonnan suunnitelmallinen järjestäminen perusoikeuksien toteutumista ja oikeusturvaa. Euroopan yhteisön tasolla tulisi asettaa tavoitteeksi yksityistä turvallisuusalaa koskevan sääntelyn harmonisointi.