Tavaramerkin siirtohinnoittelu (lisensiaatintutkimus)

Abstract

Tässä tutkimuksessa tutkimustehtävänä on selvittää tavaramerkkien siirtohinnoittelua ja rojalteihin liittyvää verosuunnittelua kansainvälisen konsernin tuloverotuksessa. Systematisointitehtävässä on jäsennetty siirtohinnoittelua sääntelevää kansainvälisen vero-oikeuden normistoa. Markkinaehtoperiaate on nimenomaisesti mainittu OECD:n malliverosopimuksen 9 artiklassa ja VML 31 §:n siirtohinnoitteluoikaisua koskevassa säännöksessä. Ongelmia siirtohinnoittelutilanteissa aiheutuu siitä, että kyseiset säännökset ovat käyvän arvon määrittämisen osalta hyvin avoimia. Tavaramerkin siirtohinnoittelua tulee lähestyä riippumattomien osapuolten välisen hinnoittelutason asettamista lähtökohdista. Riippumattomat osapuolet lähestyvät aineettomien oikeuksien arvonmääritystä varallisuuden tulevaisuuden tuottojen näkökulmasta. Aineettomien oikeuksien markkinaehtoinen hinnoittelu on yhtä kuin varallisuuden tulevaisuudessa kerryttämä tuotto. OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden suositusten mukaan erilaiset siirtohinnoittelu- ja liiketaloudelliset menetelmät ovat mittausvälineitä, joiden avulla aineettomien oikeuksien siirtohinnoittelu voidaan markkinaehtoisesti toteuttaa. Tavaramerkkien arvonmääritystä on tässä tutkimuksessa havainnollistettu käytännön esimerkeillä lisensiointi- ja myyntitilanteiden osalta. Tutkimuksen perusteella voidaankin todeta, että konsernin sisäinen tavaramerkin lisensiointi voidaan markkinaehtoisesti toteuttaa erilaisten vertailujen avulla, joissa kysymys on toimialakohtaisen mediaanirojaltin tai myynnin katteen käyttämisestä konsernin sisäisessä siirtohinnoittelussa. Merkittävä ongelma sen sijaan liittyy tavaramerkin kauppaan, koska arvonmääritykseen liittyy subjektiivisia tekijöitä, joiden merkitys on erittäin suuri liiketaloudellisten laskelmien muodostamisessa.

Kansainvälisissä konserneissa tavaramerkin yleisin järjestämistapa on lisensiointi. Lisensiointijärjestelyissä tulee soveltaa markkinaehtoista rojaltia. Kansainvälisissä konserneissa saatetaan ryhtyä järjestelyihin, jolloin rojaltien siirtohinnoittelussa esiintyy ali- tai ylihinnoittelua. Nämä järjestelyt tullaan arvioimaan kansallisten VML 28, 29 ja 31 §:n kompetenssinormien sekä mahdollisesti väliyhteisölain nojalla. Tutkimuksessa on tarkasteltu hyväksyttävän ja ei-hyväksyttävän menettelyn välistä rajaa, jota on käsitelty rojalteihin liittyvän siirtohinnoittelun näkökulmasta. Tutkimuksessa on tarkasteltu korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuja, joiden avulla on voitu muodostaa tulkinnallisia kannanottoja siitä, miten tavaramerkkien siirtohinta voidaan markkinaehtoisesti määrittää.