Übersetzung von Eigennamen in der Schönliteratur. Beispiele aus Kinder- und Erwachsenenbüchern
Pehkonen, Anu (2008)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Pro Gradu työssäni selvitän, kuinka teoria ja käytäntö toteutuvat käännettäessä kirjallisuutta; romaaneja ja lasten kirjoja. Tutkimusongelma työssäni on ollut, onko erisnimet käännetty vai ei ja jos on niin miten.
Teoriana olen käyttänyt Rune Ingon (1990: Lähtökielestä kohdekieleen.) ja Peter Newmarkin (1988: A Textbook of translation.) käännösteoriaa, joissa molemmissa annetaan melko selkeät säännöt erisnimien kääntämisestä. Yleisohjeena on, että erisnimi tulee jättää kääntämättä, mikäli mahdollista. Nimen voi kääntää, mikäli se sisältää tietoa henkilöstä tai paikasta, tai nimi aiheuttaa pahennusta kohdekielessä, tai esimerkiksi kun kaupungilla on vakiintunut kohdekielinen nimi, tulee tätä nimeä käyttää, esim. Lontoo. Hypoteesini on, että lastenkirjoissa erisnimet käännetään useammin kuin aikuisten kirjoissa.
Työssäni tutkimuskohteena ovat olleet Mauri Kunnaksen kolme kirjaa, Joulupukki, Joulupukki ja noitarumpu, sekä Kaikkien aikojen avaruuskirja, sekä Väinö Linnan Tuntematon sotilas. Kunnaksen kirjat on suunnattu lapsille, ne ovat pääasiassa fiktiivisiä, vaikka Kaikkien aikojen avaruuskirja perustuukin faktoihin ja sillä on myös opetuksellinen tavoite. Väinö Linnan Tuntematon sotilas on suunnattu aikuisille. Näistä teoksista olen etsinyt erisnimet ja käännöksistä sen, kuinka ne on siellä esiintyvät.
Melko monet erisnimistä oli käännetty erityisesti lastenkirjoissa. Käännöstavat olivat hyvinkin moninaisia. Vaikka on olemassa melko selkeät säännöt, kuinka ja mitä nimiä tulisi kääntää, ei tässä aina oltu onnistuttu tai säännöistä ei oltu välitetty. Suurimmaksi yksittäiseksi ryhmäksi käännetyissä erisnimissä nousi vapaasti käännetyt nimet, jolloin hyvin usein kaikki säännöt oli unohdettu.
Hypoteesini piti niiltä osin paikkansa, että lastenkirjoissa erisnimet käännetään useammin kuin aikuisten kirjoissa. Aineistoni on kuitenkin melko pieni, jotta pidemmälle meneviä johtopäätöksiä voisi tehdä.
Teoriana olen käyttänyt Rune Ingon (1990: Lähtökielestä kohdekieleen.) ja Peter Newmarkin (1988: A Textbook of translation.) käännösteoriaa, joissa molemmissa annetaan melko selkeät säännöt erisnimien kääntämisestä. Yleisohjeena on, että erisnimi tulee jättää kääntämättä, mikäli mahdollista. Nimen voi kääntää, mikäli se sisältää tietoa henkilöstä tai paikasta, tai nimi aiheuttaa pahennusta kohdekielessä, tai esimerkiksi kun kaupungilla on vakiintunut kohdekielinen nimi, tulee tätä nimeä käyttää, esim. Lontoo. Hypoteesini on, että lastenkirjoissa erisnimet käännetään useammin kuin aikuisten kirjoissa.
Työssäni tutkimuskohteena ovat olleet Mauri Kunnaksen kolme kirjaa, Joulupukki, Joulupukki ja noitarumpu, sekä Kaikkien aikojen avaruuskirja, sekä Väinö Linnan Tuntematon sotilas. Kunnaksen kirjat on suunnattu lapsille, ne ovat pääasiassa fiktiivisiä, vaikka Kaikkien aikojen avaruuskirja perustuukin faktoihin ja sillä on myös opetuksellinen tavoite. Väinö Linnan Tuntematon sotilas on suunnattu aikuisille. Näistä teoksista olen etsinyt erisnimet ja käännöksistä sen, kuinka ne on siellä esiintyvät.
Melko monet erisnimistä oli käännetty erityisesti lastenkirjoissa. Käännöstavat olivat hyvinkin moninaisia. Vaikka on olemassa melko selkeät säännöt, kuinka ja mitä nimiä tulisi kääntää, ei tässä aina oltu onnistuttu tai säännöistä ei oltu välitetty. Suurimmaksi yksittäiseksi ryhmäksi käännetyissä erisnimissä nousi vapaasti käännetyt nimet, jolloin hyvin usein kaikki säännöt oli unohdettu.
Hypoteesini piti niiltä osin paikkansa, että lastenkirjoissa erisnimet käännetään useammin kuin aikuisten kirjoissa. Aineistoni on kuitenkin melko pieni, jotta pidemmälle meneviä johtopäätöksiä voisi tehdä.