“A Cage or Really a Door?” A Psychoanalytic Study of the Trickster-Father in David Foster Wallace’s Infinite Jest
Christian, Lax (2017)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen kohteena on David Foster Wallacen Infinite Jest (1996) -romaanin isähahmo, James Incandenza. Incandenzassa on merkittävää se, että hän luo elokuvan nimeltä ’Infinite Jest’, jonka huhutaan olevan niin viihdyttävä, että se ajaa katsojansa toistamaan elokuvan aina kuolemaansa asti. Kyseisen elokuvan kautta tunnistan Incandenzan trickster-hahmoksi. Tricksterit ovat tunnettuja kansantaruista, joissa ne edustavat kaaosta, kontrolloimatonta luovuutta, anarkistisuutta, ja uhkaavat kontrollia kaikissa sen ilmenemismuodoissa. Incandenza kuvataan romaanissa myös isähahmona, joka kytkeytyy psykoanalyyttiseen teoriaan, jossa isän katsotaan edustavan psyykettä ja kulttuuria kontrolloivaa tahoa. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, miten romaani kuvaa Incandenzan kautta käsitettä, jota nimitän trickster-isäksi. Tarkastelen trickster-isää kahdella tasolla, jotka nivoutuvat toisiinsa: (1) Mikä tekee Incandenzasta trickster-isän? (2) Miten trickster-isän vaikutukset näkyvät romaanin muiden hahmojen patologisessa käyttäytymisessä?
Teoreettinen viitekehys koostuu trickster-teoriasta ja Lacanilaisesta psykoanalyysistä. Käytän tässä tutkimuksessa etenkin Helena Bassil-Morozowin teoriaa, jonka mukaan nyky-yhteiskunta ei pysty pitämään tricksteriä asioissa, mikä tekee siitä yhden aikamme määrittelevistä ilmiöistä. Psykoanalyyttinen teoriani keskittyy Slavoj Žižekin tulkintoihin isä-käsitteestä. Teoreettisen viitekehyksen ytimen muodostaa väittämäni, että trickster-hahmo on rinnastettavissa Žižekiläiseen superegoon, jonka hän määrittelee käskyksi rikkoa isän asettamaa lakia. Tricksterin ja superegon yhdistävä tekijä on juuri tämä kulttuurin rajojen rikkominen, mutta tutkimuksessani osoitan sen myös erilaisten psyykkisten oireilujen taustavaikuttajaksi.
Analyysini osoittaa, että trickster-isällä viitataan psyykkiseen ilmiöön, jossa superegon käsky rikkoa isän asettama laki on omaksunut olennaisia trickster-piirteitä: merkittävin näistä on tuhoisa luovuus, joka synnyttää tappavan viihdyttävän elokuvan. Trickster-isän vaikutukset romaanin muihin hahmoihin näen vangitsevina, sillä romaani kuvaa useiden hahmojen kohtalot peruuttamattomina umpikujina.
Teoreettinen viitekehys koostuu trickster-teoriasta ja Lacanilaisesta psykoanalyysistä. Käytän tässä tutkimuksessa etenkin Helena Bassil-Morozowin teoriaa, jonka mukaan nyky-yhteiskunta ei pysty pitämään tricksteriä asioissa, mikä tekee siitä yhden aikamme määrittelevistä ilmiöistä. Psykoanalyyttinen teoriani keskittyy Slavoj Žižekin tulkintoihin isä-käsitteestä. Teoreettisen viitekehyksen ytimen muodostaa väittämäni, että trickster-hahmo on rinnastettavissa Žižekiläiseen superegoon, jonka hän määrittelee käskyksi rikkoa isän asettamaa lakia. Tricksterin ja superegon yhdistävä tekijä on juuri tämä kulttuurin rajojen rikkominen, mutta tutkimuksessani osoitan sen myös erilaisten psyykkisten oireilujen taustavaikuttajaksi.
Analyysini osoittaa, että trickster-isällä viitataan psyykkiseen ilmiöön, jossa superegon käsky rikkoa isän asettama laki on omaksunut olennaisia trickster-piirteitä: merkittävin näistä on tuhoisa luovuus, joka synnyttää tappavan viihdyttävän elokuvan. Trickster-isän vaikutukset romaanin muihin hahmoihin näen vangitsevina, sillä romaani kuvaa useiden hahmojen kohtalot peruuttamattomina umpikujina.