Alkoholin veroton maahantuonti ja yksilön oikeudet
Mustonen, Jemina (2017)
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Alkoholi ja alkoholipolitiikka ovat hyvin suosittuja puheenaiheita ja lähes aina ajankohtaista. Suomen alkoholipolitiikan päätavoitteita ovat verojen kerääminen valtiolle, saatavuuden rajoittaminen ja alkoholista aiheutuvien haittojen vähentäminen. Haittoja pyritään ehkäistä myös valistuksella, myyntirajoituksilla ja yksi tehokas keino on alkoholivero, jolla voidaan kontrolloida alkoholijuomien hintoja. Tällä hetkellä vuonna 1994 voimaan astunut alkoholilaki on murroksen alla. Päivitettävässä alkoholilaissa pohditaan muun muassa alkoholin saatavuuden parantamista ja turhien normien purkua.
Vuonna 2004 päätettiin, että yksityishenkilöillä on oikeus tuoda alkoholia toisesta jäsenvaltiosta ilman määrällisiä rajoituksia. Edellytyksenä maahantuonnille oli kuitenkin, että ne tuodaan omaan käyttöön. Merkittävänä muutoksena 2004 vuonna oli myös EU:n laajentuminen, jonka seurauksena Suomen ja Viron rajat muuttuivat sisämarkkinarajoiksi. Viroa pidetäänkin merkittävimpänä jäsenvaltiona alkoholimatkailun näkökulmasta. Matkustajatuonti asettaa alkoholijuomaverotuksen käytölle reunaehdot, sillä mitä suurempi on Suomen ja Viron alkoholijuomien hintaero, sitä enemmän alkoholijuomia tuodaan Virosta Suomeen. Tutkin tutkielmassani sitä, rajoitetaanko joitain yksilöiden oikeuksia alkoholin maahantuonnin näkökulmasta ja jos rajoitetaan, onko se tarkoituksenmukaista?
Viime kädessä Tulli päättää valmisteverolain mukaisesti, onko yksityishenkilö maahantuonut alkoholia omaan käyttöön vai kaupalliseen tarkoitukseen. Kuitenkin etusijaperiaatteen mukaisesti EU-oikeudessa määritelty tavaran vapaa liikkuvuus menee kansallisen normin edelle ristiriitatilanteessa. Rajoittaminen on kuitenkin eräissä tapauksissa sallittua, kuten kansanterveyden suojelun turvaamiseksi. EU:n tuomioistuin olikin päättänyt esimerkiksi C-198/14 ratkaisussa, että Suomella on oikeus kieltää alkoholin etämyynti, jossa ihmiset tilaavat netin kautta alkoholia ja myyjä hoitaa kuljetuksen ostajan puolesta.
SEUT 34 ja 35 artiklojen mukaisesti on kielletty määrälliset tuonti- ja vientirajoitukset ja vastaavat toimenpiteet jäsenvaltioiden välillä. Tähän kuuluu kaikki kansalliset toimenpiteet, jotka voivat joko suoraan tai epäsuoraan, välittömästi tai potentiaalisesti estää jäsenvaltioiden välillä tapahtuvaa kauppaa. Suomessa on käytössä alkoholin maahantuonnin määrän ohjetasoja, mikä määrä katsotaan yksityishenkilön tuovan omaan käyttöön ja rajojen ylittävältä osalta henkilön tulee tehdä Tullille selvitys, miksi tuo rajoja enemmän alkoholia maahan. Eikö tässä ole kysymys kuitenkin määrällisestä rajoittamisesta? Euroopan komissio on ehdottanut rajojen poistoa, sillä niitä ei voida pitää todisteena arviota tehtäessä. Tästä näkökulmasta katsottuna ohjetasoja voidaan pitää tarkoituksenmukaisuuden vastaisina.
Tilastojen mukaan kuitenkaan Suomessa ei alkoholin kulutus ole niin korkealla suhteessa toisiin EU-maihin, mitä annetaan ymmärtää. Suomessa on suhteellisen alhainen alkoholinkulutus osakseen myös tiukan alkoholipolitiikan johdosta.
Vuonna 2004 päätettiin, että yksityishenkilöillä on oikeus tuoda alkoholia toisesta jäsenvaltiosta ilman määrällisiä rajoituksia. Edellytyksenä maahantuonnille oli kuitenkin, että ne tuodaan omaan käyttöön. Merkittävänä muutoksena 2004 vuonna oli myös EU:n laajentuminen, jonka seurauksena Suomen ja Viron rajat muuttuivat sisämarkkinarajoiksi. Viroa pidetäänkin merkittävimpänä jäsenvaltiona alkoholimatkailun näkökulmasta. Matkustajatuonti asettaa alkoholijuomaverotuksen käytölle reunaehdot, sillä mitä suurempi on Suomen ja Viron alkoholijuomien hintaero, sitä enemmän alkoholijuomia tuodaan Virosta Suomeen. Tutkin tutkielmassani sitä, rajoitetaanko joitain yksilöiden oikeuksia alkoholin maahantuonnin näkökulmasta ja jos rajoitetaan, onko se tarkoituksenmukaista?
Viime kädessä Tulli päättää valmisteverolain mukaisesti, onko yksityishenkilö maahantuonut alkoholia omaan käyttöön vai kaupalliseen tarkoitukseen. Kuitenkin etusijaperiaatteen mukaisesti EU-oikeudessa määritelty tavaran vapaa liikkuvuus menee kansallisen normin edelle ristiriitatilanteessa. Rajoittaminen on kuitenkin eräissä tapauksissa sallittua, kuten kansanterveyden suojelun turvaamiseksi. EU:n tuomioistuin olikin päättänyt esimerkiksi C-198/14 ratkaisussa, että Suomella on oikeus kieltää alkoholin etämyynti, jossa ihmiset tilaavat netin kautta alkoholia ja myyjä hoitaa kuljetuksen ostajan puolesta.
SEUT 34 ja 35 artiklojen mukaisesti on kielletty määrälliset tuonti- ja vientirajoitukset ja vastaavat toimenpiteet jäsenvaltioiden välillä. Tähän kuuluu kaikki kansalliset toimenpiteet, jotka voivat joko suoraan tai epäsuoraan, välittömästi tai potentiaalisesti estää jäsenvaltioiden välillä tapahtuvaa kauppaa. Suomessa on käytössä alkoholin maahantuonnin määrän ohjetasoja, mikä määrä katsotaan yksityishenkilön tuovan omaan käyttöön ja rajojen ylittävältä osalta henkilön tulee tehdä Tullille selvitys, miksi tuo rajoja enemmän alkoholia maahan. Eikö tässä ole kysymys kuitenkin määrällisestä rajoittamisesta? Euroopan komissio on ehdottanut rajojen poistoa, sillä niitä ei voida pitää todisteena arviota tehtäessä. Tästä näkökulmasta katsottuna ohjetasoja voidaan pitää tarkoituksenmukaisuuden vastaisina.
Tilastojen mukaan kuitenkaan Suomessa ei alkoholin kulutus ole niin korkealla suhteessa toisiin EU-maihin, mitä annetaan ymmärtää. Suomessa on suhteellisen alhainen alkoholinkulutus osakseen myös tiukan alkoholipolitiikan johdosta.