Liiketoimintasiirron verokohtelu
Linnala, Marko (2008)
Linnala, Marko
2008
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastelun kohteena on elinkeinoverolain 52 d §:n mukainen yritysjärjestelykeino. Kyseisellä keinolla voidaan yrityksestä siirtää erilleen toiminnallinen kokonaisuus
toiminnan vastaanottavaan uuteen tai jo olemassa olevaan yritykseen. Elinkeinoverolain lisäksi järjestely on vahvasti sidoksissa osakeyhtiölakiin, koska liiketoimintasiirtona
suoritettu järjestely katsotaan osakeyhtiölain kannalta apporttisijoitukseksi liiketoiminnan vastaanottavaan yhtiöön. Tutkielmassa käydään läpi niitä osa-alueita, jotka vaativat liiketoimintasiirron onnistumiseksi yhteensovittamista näiden kahden lain välillä.
Liiketoimintasiirron avulla voidaan yrityksen organisaatiota järjestellä tehokkuuden ja kilpailukyvyn parantamiseksi. Samoin sen avulla voidaan luoda yhteisyrityksiä toisten yritysten kanssa. Säädöksen perusidea on mahdollistaa liiketoimintakokonaisuuksien järjestelyjä ilman välittömiä verovaikutuksia. Järjestelylle täytyy kuitenkin löytyä liiketaloudelliset perusteet, muutoin lykkääntymisetua ei myönnetä. Koska järjestely mahdollistaa verotuksen lykkääntymisen, on elinkeinoverolakiin säädetty yksinomaan yritysjärjestelykeinoja varten oma veronkiertosäännös, jonka tarkoituksena on ennalta ehkäistä järjestelyissä, joihin ei löydy liiketaloudellisesti perusteltavissa olevia syitä, mahdollisesti
syntyviä perusteettomia veroetuja.
Huomiota kiinnitetään siirtokelpoisen toiminnallisen kokonaisuuden määrittelyyn, luovutettavasta toiminnasta saatavaan vastikkeeseen, siirtyvien varojen arvojatkuvuuteen,
siirtohinnan määrittelyyn ja tappioiden käsittelyyn. Järjestely on mahdollista toteuttaa myös toisessa EU:n jäsenmaassa sijaitsevan yhtiön kanssa. Kansainväliseen järjestelyyn
liittyen elinkeinoverolaista löytyy oma EVL 52 e §.
Lisäksi huomiota on kiinnitetty muualta lainsäädännöstä löytyviin liiketoimintasiirtoon vaikuttaviin tekijöihin, kuten arvonlisävero- ja varainsiirtoverotukseen, jotka on myös huomioitava, jotta järjestely hyväksytään liiketoimintasiirroksi ja verotuksen lykkääntymisetu myönnetään.
toiminnan vastaanottavaan uuteen tai jo olemassa olevaan yritykseen. Elinkeinoverolain lisäksi järjestely on vahvasti sidoksissa osakeyhtiölakiin, koska liiketoimintasiirtona
suoritettu järjestely katsotaan osakeyhtiölain kannalta apporttisijoitukseksi liiketoiminnan vastaanottavaan yhtiöön. Tutkielmassa käydään läpi niitä osa-alueita, jotka vaativat liiketoimintasiirron onnistumiseksi yhteensovittamista näiden kahden lain välillä.
Liiketoimintasiirron avulla voidaan yrityksen organisaatiota järjestellä tehokkuuden ja kilpailukyvyn parantamiseksi. Samoin sen avulla voidaan luoda yhteisyrityksiä toisten yritysten kanssa. Säädöksen perusidea on mahdollistaa liiketoimintakokonaisuuksien järjestelyjä ilman välittömiä verovaikutuksia. Järjestelylle täytyy kuitenkin löytyä liiketaloudelliset perusteet, muutoin lykkääntymisetua ei myönnetä. Koska järjestely mahdollistaa verotuksen lykkääntymisen, on elinkeinoverolakiin säädetty yksinomaan yritysjärjestelykeinoja varten oma veronkiertosäännös, jonka tarkoituksena on ennalta ehkäistä järjestelyissä, joihin ei löydy liiketaloudellisesti perusteltavissa olevia syitä, mahdollisesti
syntyviä perusteettomia veroetuja.
Huomiota kiinnitetään siirtokelpoisen toiminnallisen kokonaisuuden määrittelyyn, luovutettavasta toiminnasta saatavaan vastikkeeseen, siirtyvien varojen arvojatkuvuuteen,
siirtohinnan määrittelyyn ja tappioiden käsittelyyn. Järjestely on mahdollista toteuttaa myös toisessa EU:n jäsenmaassa sijaitsevan yhtiön kanssa. Kansainväliseen järjestelyyn
liittyen elinkeinoverolaista löytyy oma EVL 52 e §.
Lisäksi huomiota on kiinnitetty muualta lainsäädännöstä löytyviin liiketoimintasiirtoon vaikuttaviin tekijöihin, kuten arvonlisävero- ja varainsiirtoverotukseen, jotka on myös huomioitava, jotta järjestely hyväksytään liiketoimintasiirroksi ja verotuksen lykkääntymisetu myönnetään.